Helena Saarikosken väitöskirja Kouluajan kivoin päivä – Folkloristinen tutkimus penkinpainajaisperinteestä tarkastetaan Helsingin yliopistossa 17.12.1994 klo 10 alkaen auditoriossa XIV. Vastaväittäjänä on dos. Helena Helve. (JP)
Jatkokoulutusohjelmassa Kulttuuritraditiot modernistuvassa maailmassa on haettavana neljä jatkokoulutuspaikkaa. Tarkempia tietoja ohjelman tutkimuksellisesta tematiikasta ja hakemuksen sisällöstä saa mm. laitosten ilmoitustauluilta. Hakemukset on palautettava 9.12.1994 klo 15 mennessä osoitteella: Jukka Siikala, Jatkokoulutusohjelman vastuullinen johtaja, Sosiaaliantropologia, PL 13, 00014 Helsingin yliopisto (Puh: 90-191 3084, Fax: 90-191 3006). (JP)
Turussa on tänä syksynä aloitettu folkloristiikkaan keskittyvä vapaamuotoinen englanninkielinen tieteellinen keskustelupiiri. Kyseessä on Pohjoismaisen kansanrunousinstituutin (NIF), Turun yliopiston folkloristiikan ja uskontotieteen oppiaineen sekä Åbo Akademin folkloristiikan oppiaineen yhteinen epävirallinen hanke, jossa vetäjänä on Ph.D. Pertti Anttonen NIFistä. Ensimmäisessä istunnossa 18.10. FM Maria Vasenkari alusti vilkkaan keskustelun aiheesta folkloristinen kenttätyö dialogisen antropologian valossa. Seuraava istunto on 30.11, jolloin sosiaaliantropologian apulaisprofessori Ulla Vuorela Tampereen yliopistosta alustaa saduntutkimuksen metodologiasta afrikkalaisen sadunkerronnan valossa. Tilaisuudet pidetään NIFin tiloissa Hämeenkatu 2 A, 5. krs. Lisätietoja saa numerosta 921-2326 206. (PA)
TEOLLISUUSYHTEISÖJEN ONGELMIA POHDITAAN KARKKILASSA KESÄLLÄ 1995
Karkkilan kriisitilanne on saanut viime vuoden aikana runsaasti julkisuutta. Karkkila on kärjistetty tapausesimerkki teollisuusyhteisöjen ongelmista ja mahdollisuuksista.Tämän pienen tehdaskaupungin asukkaat ovat joutuneet arvioimaan perinpohjaisesti uudelleen paikallisen identiteetin lähtökohtia.
Karkkilaan on syntynyt viime vuosikymmenen aikana vireä taiteilija- ja tutkijayhteisö, joka ei ole jäänyt seuraamaan passiivisena kotikaupunkinsa kohtalonhetkiä. Kesän 1993 Kulttuuritehdas-tapahtuman jälkeen seuraava karkkilalainen suurhanke on kansainvälinen tutkijasymposium "Kriisi, kaaos vai haaste? Teollisuusyhteisöt jälkiteollisessa yhteiskunnassa" 1.–6.8.1995. Symposiumin järjestävät Karkkilan kulttuuriyhdistys Lyyti sekä Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Siinä pohditaan teollisuusyhteisöjen rakennemuutoksia ja selviytymismahdollisuuksia jälkiteollisessa yhteiskunnassa.Teollisuusyhteisöt jälkiteollisessa yhteiskunnassa" 1.–6.8.1995. Symposiumin järjestävät Karkkilan kulttuuriyhdistys Lyyti sekä Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Siinä pohditaan teollisuusyhteisöjen rakennemuutoksia ja selviytymismahdollisuuksia jälkiteollisessa yhteiskunnassa.
Symposiumin ohjelma koostuu luennoista (aamupäivisin) ja ryhmätyöskentelystä (iltapäivisin). Luentoja ovat tulossa pitämään seuraavat teollisuusyhteisöjen tutkijat:
Roy Lubove, sosiaalipolitiikan professori, Pittsburgh: Sopeutuminen jälkiteolliseen yhteiskuntaan teräksen jälkeisellä kaudella.
Klaus Tenfelde, sosiaalihistorian professori, Bielefeld: Vastarinta ja radikalisoituminen saksalaisissa kaivosyhteisöissä.
Marie Nisser, teollisuushistorian professori, Tukholman teknillinen korkeakoulu.
Luennoitsijaksi on lisäksi kutsuttu Tallinnan pedagogisen yliopiston professori Mati Heidmets, jonka erikoisala on ympäristöpsykologia. Symposiumin ohjelmassa on myös Karkkilan historiaa, kaupunkikuvaa, paikallisperinnettä ja nykyongelmia käsitteleviä luentoja.
Arkkitehti Stephen Kovats (Kanada; Bauhaus/Dessau) vetää työryhmää, jossa käsitellään videon ja elokuvan hyödyntämistä teollisuusyhteisöjen tutkimuksessa.
Symposiumin muissa työryhmissä käsitellään seuraavia aihepiirejä: kriisin ulottuvuudet; teollisuusyhteisöjen historia ja tulevaisuus; teollisuustyön muutokset; kaupunkikuvan historia; kaupunkisuunnittelu; perinne ja sukupuoli.
Symposiumiin kuuluu monipuolinen kulttuuriohjelma, mm. teemaan liittyvä elokuvafestivaali sekä näyttelyitä ja konsertteja. Työryhmät ja taidetapahtumat pidetään Högforsin vanhassa tehdasmiljöössä, ja ohjelmaan kuuluu myös ekskursioita sekä toimivaan valimoon että uudiskäytössä oleviin vanhoihin tehdasrakennuksiin.
Koko symposiumin hinta (alustava) on 1200,– ennen 30.4.1995 ja 1500,– sen jälkeen (sisältää materiaalin, kulttuuriohjelman sekä lounaan ja kahvin päivittäin). Opiskelijahinta on 1000,– . Majoitus maksaa tasosta riippuen 100 – 250 mk/yö. Karkkilaan on hyvät bussiyhteydet, joten osallistuminen on mahdollista myös Helsingistä käsin. Luennot ovat kaikille avoimia ja kulttuuritapahtumiin myydään lippuja myös muulle yleisölle.
Lisätietoja ja alustavat ilmoittautumiset:
Kirsti Salmi-Niklander
Os. Fagerkullankatu 9, 03600 KARKKILA
Puh. 90-2258497 (k), 90-1912632 (t) (KSN)
Kansainvälinen folkloristiikan tutkijakoulu, Folklore Fellows' Summer School pidetään Ilomantsin Mekrijärven tutkimusasemalla 27.6. – 9.7. 1995, keskikesän parhaimpaan loma-aikaan. Tutkijakoulu järjestetään nyt kolmannen kerran, aiemmat koulut pidettiin Turussa kahden vuoden välein.
FF Summer School on Suomen Tiedeakatemian folkloristiryhmän ja suomalaisten yliopistojen folkloristiikan laitosten yhteinen aikaansaannos, jonka tarkoituksena on edistää folkloristiikan tutkijakoulutusta Suomessa ja muualla maailmassa. FFSS:stä onkin muodostunut tärkeä väylä kansainväliseen vuorovaikutukseen sekä tieteellisellä että henkilökohtaisella tasolla. Kaksi viikkoa keskellä pohjois-karjalaista hyttysparvea karistaneekin turhat ujostelut tutustumisen tieltä.
Tämänkertaisena teemana on "Tradition and Conflicting Identities", jota käsitellään eri näkökulmista sekä luennoilla että ryhmissä. Osanottajat, joita tulee olemaan noin kolmekymmentä eri puolilta maailmaa, jaetaan työryhmiin, jotka työskentelevät jo ennen kurssia kirjallisuuden parissa ja kurssilla omien tutkimusteemojensa mukaisesti. Kurssin kielenä on englanti.
Kouluun on tälläkin kertaa onnistuttu rekrytoimaan merkittäviä opettajia. Suomalaisten merkkihenkilöiden lisäksi opettajiksi ovat lupautuneet mm. professorit Hermann Bausinger Saksasta, Richard Bauman ja John Miles Foley USA:sta ja Galit Hasan-Rokem Israelista sekä dosentti Barbro Klein Ruotsista, tohtorit Niaz Zaman Bangladeshista ja Stein Mathisen Norjasta. (Tarkempaa tietoa, ks. FF Network 9, 1994).
Vaikka Kesäkoulun käytännön järjestelyt ovat tällä kertaa pääosin Joensuun yliopiston perinteentutkijoiden harteilla, on Kesäkoulu kaikkien folkloristiikan laitosten yhteinen yritys. Usealle se on ylpeyden aihe (ainakin vuosikertomuksissa ja maailmalla), monille myös ilon lähde. Olisikin toivottavaa, että laitokset eivät unohtaisi kesäkoulua laatiessaan ensi vuoden budjettia. Oman laitoksen opettajien ja kurssille osallistuvien jatko-opiskelijoiden kulujen korvaaminen on tervetullut tuki kesäkoululle. Vastineeksi tarjoamme korkeatasoista opetusta, innostavia luentoja ja keskusteluita, luonnonkauniin ympäristön, ekskursioita ja iltauinteja, yöttömiä öitä.
Kurssin osallistujat on pääosin jo valittu, mutta luentoja voi poiketa seuraamaan vaikka lomamatkallaan. Kurssin järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimii professori Anna-Leena Siikala, pääsihteerinä dosentti Pekka Hakamies ja kurssishteereinä FL Sinikka Vakimo ja Huk Leena Waismaa-Matsi, kaikki Joensuun yliopistosta (p. 973-1511). Heiltä saa myös lisätietoja. Tervetuloa! (SV)
NEFA-Nordenin aikakauslehti Nord Nytt julkaisee edelleenkin suomalaisia, myös opiskelijoiden kirjoittamia (hyviä) artikkeleita. Lähiaikoina kaivataan kirjoituksia erityisesti seuraavista teemoista: Kulttuurintutkimusen teoria, Terveys/sairaus, Mies – "uusi sukupuoli", Valokuvat/valokuvaus. Kaikkiin teemanumeroihin jätetään kuitenkin tilaa myös teemojen ulkopuolisille artikkeleille, joita julkaistaan sitä mukaa kuin niitä tarjotaan. Lehteen pyritään myös saamaan lisää ajankohtaisuutta ja keskustelua julkaisemalla kirjoituksia, jotka kommentoivat joko jotain yksittäistä artikkelia tai kokonaista teemanumeroa. Lisäksi julkaistaan edelleenkin kirja-arvosteluja ja seminaariarviointeja. Arvosteltavien kirjojen tulee olla äskettäin ilmestyneitä ja kulttuurintutkimuksen alaan liittyviä.
Terveysnumeroa toimittaa Outi Hallia Jyväskylässä, joten ne, jotka haluavat kirjoittaa tähän numeroon, voivat ottaa yhteyttä häneen (osoite: Taitoniekantie 9 E 512, 40740 Jyväskylä; e-mail: omaha (at) tukki.jyu.fi). Suomenkielisten kirjojen arvostelusta kiinnostuneet voivat tilata haluamansa kirjan ja tarkemmat ohjeet osoitteesta: Petri Katajarinne, NORD NYTT, Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, Turun yliopisto, Henrikinkatu 3, 20500 Turku. (Muiden kuin suomenkielisten kirjojen arvostelut hoidetaan Kööpenhaminan päätoimituksen kautta.) Arvostelukappaletta tilattaessa on mainittava tiedot kirjan nimestä, tekijästä,painovuodesta ja kustantajasta sekä osoite, johon kirja lähetetään. Turusta saa myös suuntaa-antavia kirjalistoja, jos ei muuten tiedä, mikä kirja sopisi arvosteltavaksi. Muiden kuin terveysnumeron ja kirja-arvostelujen osalta voi lisätietoja ja ohjeita kysellä paikallistoimittajilta, joiden nimet ja osoitteet löytyvät Nord Nyttistä (kannattaa katsoa viimeisimmästä numerosta). Niin kirja-arvostelut kuin artikkelitkin voi kirjoittaa suomeksi – ne käännetään Nord Nyttin toimesta ja kustannuksella ruotsiksi.
HUOM!
Nefa-Helsinki ry:n 25-vuotisjuhlaseminaari ja iltajuhla on 3.3.1994. Tarkemmat tiedot myöhemmin. (TH)
Helsingin yliopiston folkloristiikan laitoksella on tänä syksynä tehty sensaatiomaisia paljastuksia kansalliseepoksestamme ja sen tekijästä. Tutkija Satu Apo on itsekin järkyttynyt löydöistään. Hänen mukaansa Kalevala on maailman eepoksista ainoa, jossa kokonaisen sankariparven päävastustajana toimii nainen, vieläpä keski-ikäinen tai vanha nainen! Muiden kulttuurien eepoksissa sankarit taistelevat hirviöitä, jumalia tai muita miehiä vastaan – naisvastustajat ovat vain hajatapauksia. Harvinaista on myös naisen merkittävä rooli maailman luomisessa – etenkin kun mies-luoja loistaa poissaolollaan.
Kalevalan toinen kummallisuus on isien häivyttäminen. Sankarit ovat äidin poikia, useimmiten yksinhuoltajien lapsia. Jos sankarilla on elossa oleva isä, tämä soittaa toista viulua äidin ja pojan keskittyessä toisiinsa. Isä ja poika -asetelma on näkyvissä vain kahdesti: Kullervon ja Kalervon sekä symbolisesti Väinämöisen ja Marjatan pojan kohtaamisissa. Kummassakin tapauksessa isä ja poika toivovat toistensa kuolemaa.
Poikalapsen äiti on ainoa positiivinen rooli, jonka Lönnrot on kirjoittanut naisille. Tytärten äitinä nainen on arveluttava hahmo kuten Louhi-hirviö tai Ainon ymmärtämätön emo. Partnerina nainen on koppava tai ahdistunut torjuja (Pohjan neidot, Aino) tai 'huora' (Kyllikki, Pohjan neito kakkonen). Kalevalan mukaan miehillä ja naisilla on harvinaisen vähän iloa toisistaan.
Kalevalassa näkyy siis naisvihaa, äidinpalvontaa ja isävihaa. Miksi?
Satu Apo katsoo löytäneensä selityksiä Kalevalan kummalliseen genuskuvaukseen Lönnrotin henkilöhistoriasta. Herttainen legenda Paikkarin torpan lukuhaluisesta pojasta ei kestä lähitarkastelua: "Nyky-Suomessa pikku-Elias olisi joutunut tutustumaan turvakotiin ja lukuisiin sosiaaliviranomaisiin", toteaa Apo. Lönnrotin isä oli alkoholisti, vieläpä niin sanottu pahapäinen juoppo, jota äiti lapsineen joutui pakenemaan useaan otteeseen. Pariskunta asui erillään pitkähköjä aikoja. Eliaan lapsuutta leimasi moninkertainen turvattomuus: koti oli ruti- köyhä ja riitainen. Uppoutuminen kirjojen maailmaan tarjosi Eliaalle usealla tavalla palkitsevan pakotien kodin ahdistavasta piiristä.
Alkoholistiperheen dynamiikka oli pojan kannalta hyvin hankala. Hän ei voinut samaistua isään, joka näyttäytyi toisaalta pelottavana ja aggressiivisena, toisaalta heikkona verrattuna äitiin. Äiti taas oli poikalapsen kannalta katsoen suojeleva ja 'vahva' hahmo – ilmeisesti perheen tukipylväs – mutta myös torjuttava; poika ei voinut samaistua häneen, koska hän oli nainen. Perheenäiti oli siis 'heimon' (perheen) johtaja (vrt. Pohjolan mahtiemäntä), pojan suojelija ja pelastaja (vrt. Lemminkäisen äiti) sekä 'liian vahva äiti', jota vastaan mies-poika joutuu kamppailemaan rakentaakseen tai turvatakseen sukupuoli-identiteettinsä (vrt. miestensyöjä-Louhi).
Vanhempien avioelämä ei ymmärrettävästi innostanut herkkää Eliasta perustamaan pikaisesti omaa perhettä. Lönnrot avioitui vasta 47-vuotiaana, Kantelettaren ja Kalevalan uudenkin laitoksen valmistumisen jälkeen. Suhteessa naisiin Aarne Anttilan elämäkerta (1931, 1935) kuvaa nuoren ja varhaiskeski-ikäisen Lönnrotin haaveellisena tarkkailijana tai hyvin varovaisena lähestyjänä. Samaan aikaan Lönnrot tallensi huolellisesti myös ruokottomia kansanrunoja ja muodosti näistä kokoelman; käsikirjoitus on säilynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston uumenissa, missä se tunnetaan koodinimellä Lönnrotiana 17. Pornografian kokoilijana Lönnrot oli aikansa lapsi – myös muilta 1800-luvun herrasmiehiltä on jäänyt vastaavanlaisia aarteistoja.
Yksinjääneen miehen – epäonnisen kosijan tai partnerinsa menettäjän – haikeus näkyy Kalevalan mieshahmoissa; yhtäkään sankaria ei esitetä edes potentiaalisena isänä, kuten Kirsti Mäkinen on Louhen sanoissa (1990) todennut. Lönnrotin kiinnostus ruumiillisuuteen ja 'kansanomaisiin karkeuksiin' näkyy puolestaan Kantelettaren runoissa; kalevalainen kieli ja tekijän maine ilmeisesti suojelivat antologiaa sen tapaisilta raakuussyytöksiltä, joita kolme vuosikymmentä myöhemmin kohdistettiin Seitsemään veljekseen. (SA)
Hyvä seuran jäsen! Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran kassa ammottaa edelleen tyhjyyttään.Tieteellisten Seurain Valtuuskunnalle rästissä olleet vuosijäsenmaksut on saatu maksettua niiden yhdeksän hyveellisen ihmisen tuella (syvimmät kiitokset heille!), jotka kuluneena vuonna luovuttivat varoistaan 50 markan osuuden tukijäsenmaksuna seuralle. Jos et ole vielä mukana tässä joukossa, tunnet varmaan pistoksen sydämessäsi. Häpeästä vapaudut lähettämällä sopivaksi katsomasi tukisumman yhdistyksen tilille 800012 - 7030 2806. (JP)