Category Archives: Abstrakti

Uuden Sherlockin uudenlaiset fanit 

Fanius osana digitaalista mediatuotantoa

 

Tanja Sihvonen ja Meniina Wik

 

Klikkaa artikkeliin!

Itseilmaisullisen funktionsa lisäksi fanituotanto asettuu kiinnostavilla tavoilla osaksi globaalia mediateollisuutta. Fanifiktiota voi tarkastella paitsi digitaalisen ajan kansankulttuurina myös epäsuorana keinona osallistua kaupalliseen mediatuotantoon. Faniuden käytäntöjä voidaan myös tietoisesti ottaa osaksi tuotantoja. Tässä artikkelissa tarkastelemme tätä rajapintaa pohtimalla yhtäältä, miten fanit on otettu huomioon tv-sarja Uuden Sherlockin (Sherlock, 2010–) narratiivissa eli sen kerronnallisissa rakenteissa, ja toisaalta miten fanit vastaavat heitä puhuttelevaan sisältöön. Taustoittaaksemme analyysiamme tarkastelemme Sherlock Holmesiin liittyvää faniutta myös laajemmin. Uusi Sherlock on oiva tutkimuksen kohde pohjautuessaan yli 120 vuotta olemassa olleeseen fiktiiviseen hahmoon, jonka faneja on osallistettu sen ympärille rakentuvaan kerronnalliseen universumiin lähes alusta saakka. Käytämme tässä artikkelissa aineistona sekä tv-sarjaa ja siinä esiintyviä hahmoja että internetissä jaettua fanituotantoa ja tähän liittyviä keskusteluja. Tutkimusmateriaalimme koostuu teksteistä, kuvista ja audiovisuaalisesta aineistosta.

 

Abstract

New Sherlock, new kinds of fans: Fan practices as part of digital media production

In addition to their self-expressive functions, fan practices play an interesting role in the global media industry. In the digital age, fan fiction can be examined as folklore, but also as an indirect means of taking part in commercial media production. The practices of fandom can also decidedly be incorporated in the digital production cycles. This article examines the intersection between commercial and fan-produced content by investigating how fans are taken into account in the narrative structure of the BBC TV series Sherlock (2010–), and how they respond to the content that is targeted at them. As a context for the analysis, Sherlock Holmes fandom is examined in the long run. Sherlock is an excellent object of research because the fictional character of Sherlock Holmes has existed for over 120 years, and his fans have contributed to the narrative universe surrounding him from the beginning. As research material, the episodes and characters of the television series Sherlock are used, as well as online discussions and fan-produced content shared on the internet. The data analysed here consists of texts, pictures, and audiovisual material.

SaveSave

Ongelmana onania

Itsetyydytyksen patologisoinnin mikrotasoiset merkitykset 1930-luvun psykiatrisissa sairauskertomuksissa

 

Anna Kinnunen

 

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissa tarkastellaan mielisairaalapotilaiden itsetyydytyksen patologisoinnin mikrotasoisia merkityksiä. Olen läpikäynyt Niuvanniemen sairaalaan vuosina 1930–1939 sisäänkirjattujen potilaiden sairauskertomukset. Nostan artikkelin primääriaineistoksi kaksi sairauskertomusta, joissa potilaan itsetyydytys on keskeisesti esillä.

Luen sairauskertomuksia suhteessa onaniasta käytyyn yleiseurooppalaiseen lääketieteellis-yhteiskunnalliseen keskusteluun, joka virisi 1700-luvun alussa medikalisaation ja itsetyydytystä koskevan lääketieteellisen kiinnostuksen heräämisen myötä. 1900-luvulle tultaessa onanian seurauksia koskeva keskustelu limittyi rotuhygieeniseen diskurssiin, jossa itsetyydytys uskottiin osoitukseksi mielisairaiden degeneraatiosta ja epätavallisen voimakkaasta seksuaalivietistä. Toteutan mikrohistoriallista tutkimusstrategiaa, ja kysyn, millaisia poikkeavuuden ulottuvuuksia onaniaan liitetään mikrotasolla ja miten potilaat omaisineen osallistuvat itsetyydytyksen patologisuutta koskevien tulkintojen konstruointiin.

Artikkeli nostaa esille itsetyydytyksen patologisoinnin vastavuoroisia ulottuvuuksia. Potilaat olivat sisäistäneet onanian poikkeavuuden suhteessa normaalina pidettyyn (seksuaali)käyttäytymiseen ja pyrkivät kontrolloimaan sen harjoittamista aktiivisin ja äärimmäisin keinoin, esimerkiksi itsemurhayritysten avulla. Kontrolloimalla onaniaa mikrotasolla potilaat tulivat samalla uusintaneeksi itsetyydytyksen patologisuutta koskevia makrotasoisia tulkintoja. Osoitan myös, miten onania saattoi tarjota potilaalle elämässä tapahtuneita epäonnistumisia selittävän syyn, jonka määrittämisessä potilas itse oli aktiivisessa roolissa.

 

Abstract

The problem of onanism: Micro-level meanings of pathologising masturbation in psychiatric case histories of the 1930s

The article discusses micro-level meanings of pathologising masturbation of mental hospital patients. The author has studied the psychiatric case histories of patients who were hospitalised in a Finnish mental institution between 1930 and 1939. As primary research material, two case histories are analysed, in which the patient’s onanism has a significant role.

The case histories were contextualized into the social and scientific debate about the pathological consequences of onanism. The lively debate on an extensive scale was held throughout Western Europe, including Finland, from the beginning of the 18th century. By the 1930s, the debate overlapped with the discourse of mental hygiene, in which onanism was taken as a sign of degeneration and undisciplined sexuality of insane persons. The author focuses on the micro-level and asks how the patients and their family members viewed the deviance of masturbation and participated in its pathologising process.

The article illustrates that pathologising masturbation was a two-way process in which the patient may play an active role. In both case studies, the patients had tried to control their urge to masturbate by extreme practices, even suicide attempts. By controlling onanism on the micro-level, they strengthened the macro-level interpretations of its pathology. The author also points out how a patient may use onanism as an explanation for past failures in life and thus maintain the beliefs and fears of its severe consequences.

SaveSave

”Numerot voivat näyttää sataa, mutta juna ei kulje”

– Populaarin verkkokeskustelun perspektiivi kansalliseen velkakulttuuriin ja kestävän taloudenpidon ehtoihin

 

Juhana Venäläinen

 

Klikkaa artikkeliin!

Tässä artikkelissa tarkastellaan julkisen velkaantumisen vähentämisen pakkoa politiikkaideana, joka versoo talouden ja politiikan asiantuntijakeskusteluista, mutta saa tukea myös laajemmin jaetuista vastuullisen taloudenpidon järjestämistä koskevista käsityksistä. Erityisenä tutkimuskysymyksenä on, kuinka arkinen ymmärrys kestävän taloudenpidon ehdoista tukee poliittista argumenttia velan vähentämisen välttämättömyydestä. Analyysi perustuu vuodelta 2015 kerättyyn verkkokeskusteluaineistoon, joka sisältää 1060 kommenttia velkaantumiseen ja valtiontalouden tasapainoon liittyvistä uutiskeskusteluista.

Analyysissa eritellään kolme diskursiivista muodostelmaa, velkapelon rationaliteettia, jotka yhdessä tukevat julkisen velkaantumisen vähentämisen pakon politiikkaidean ymmärrettävyyttä ja hyväksyttävyyttä: talous neutraaleina tosiasioina, talous moraalisena vastuunkantamisena sekä talous politiikan reunaehtoina. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan näitä rationaliteetteja haastamaan pyrkiviä vastapuheita. Artikkeli osoittaa, että velkaa koskevan keskustelun taustalta voidaan tunnistaa syväänjuurtuneita periaatteita, jotka ilmentävät käsityksiämme talouden, politiikan ja moraalin suhteista.

 

Abstract

”The numbers might be high, but the train is out of order”: A perspective from popular online news discussion to the national culture of debt and the preconditions of economic sustainability

 

This article examines the necessity to reduce public debt as a political idea, which sprouts in the expert discourse of politics and economy but is also supported by more broadly shared notions of the responsible management of economic affairs. In particular, the article seeks to unveil how the quotidian understandings of the preconditions of economic sustainability support the political argument of the necessity to reduce public debt. The research material consists of 1060 comments regarding debt and government budget balance, which were collected from online news articles.

In the analysis, three discursive formations – rationalities of the dread of debt – are constructed, all of them together supporting the comprehensibility and acceptability of the political idea of reducing public debt: 1) economy as neutral facts; 2) economy as taking moral responsibility; and 3) economy as setting boundaries to politics. In addition, the article exposes counter-discourses that seek to challenge these rationalities. In conclusion, the article shows that behind the debate on public debt it is possible to recognise deeply-rooted principles that express common notions about the relations between economy, politics, and morals.

SaveSave

SaveSave

”Avioliitto on nykyaikana huono liikeyritys”

Jälleenrakennusajan talous ja rakkauden mahdollisuudet Hilja Valtosen Neiti Talonmiehessä

 

Elina Arminen

 

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissa tarkastellaan toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuskauden niukan talouden jälkiä Hilja Valtosen vuonna 1954 ilmestyneessä viihderomaanissa Neiti Talonmies. Analyysin kohteena ovat teoksen kuvaukset työstä, toimeentulosta ja niiden suhteista luokkaan ja sukupuoleen. Tarkastelun kohteena on myös teoksen moniaineksinen rakenne: millaisen muodon kysymykset taloudesta ja toimeentulosta romaanissa saavat ja miten kerronnan ratkaisut vaikuttavat viihderomaanin konventioihin. Artikkelin keskeisimmät käsitteet ovat jälleenrakennusaika, talous, luokka ja sukupuoli.

Artikkeli osoittaa, että Valtosen teos on osallinen aikansa taloutta koskevista puhetavoista ja niistä arvoista ja päämääristä, joiden avulla Suomea tuolloin rakennettiin. Toisaalta Valtosen romaani sisältää jälkiä myös niistä ristiriidoista, jotka myöhemmin ovat peittyneet jälleenrakennusajan yhteishenkeä korostavien mielikuvien alle. Tällaisia ovat erityisesti työväenluokkaisten naisten asemaan liittyvät epäkohdat.

 

Abstract

”Marriage is bad business”: Post-war reconstruction, economy, and possibilities of love in Hilja Valtonen’s novel Neiti Talonmies

This article is concerned with how Hilja Valtonen’s entertainment novel Neiti Talonmies (Miss Caretaker, 1954) depicts the economy of everyday life in Finland during the post-war reconstruction period. The research focuses on how the representations of work, money, and livelihood intersect with those of class and gender. In addition, the article considers the structure of Valtonen’s novel, asking why the themes of economy, class, and gender take the mode of a complicated genre hybridity.

The analysis points out that Hilja Valtonen´s novel constitues part of the common discourses during the post-war period. It emphasises hard work, economy, and solidarity as means for survival. However, the novel includes also traces of contradictions with the common values of the post-war Finnish society, and pays attention to working class women’s poor position in society.

SaveSave

SaveSave

Tyhjiin oli varaa: c-kasetit ja nuorten suomalaisten tutustuminen kuluttajuuteen 1970–90-luvuilla

Kaarina Kilpiö

 

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissa tarkastellaan c-kasettien käyttöä analysoimalla vuonna 2010 järjestetyn muistitietokyselyn aineistoa. Kyselyvastausten avulla perehdytään kuluttajuuden kehittymiseen suomalaisten muistelemana. Aineistosta seulotaan esiin positiointeja, joiden avulla selvennetään kasettikulutuskäytäntöjen – erityisesti kotiäänittämisen – ja muistetun musiikinkäytön yhteyksiä kuluttajien itseymmärrykseen. Artikkelissa on etnografisen kuluttajatutkimuksen näkökulma ja metodina kyselyvastausten teemoiteltu lähiluku. Analyysin antamat suuntaviivat kootaan kasettikuluttajapositioiksi, joita voidaan soveltaa muidenkin aineellista ja aineetonta kuluttamista yhdistelevien kulutuskäytäntöjen analysoimiseen.

 

Abstract

The blanks I could afford: C-cassettes and the familiarisation of young Finns with consumption in the 1970s up to the 1990s

The article analyses an extensive body of memory data, collected from Finnish c-cassette users with a survey conducted in 2010. The respondents wrote about their cassette use and the practices involved. In this article, the elements and phases of developing a consumer position expressed in the texts are close read with an ethnographic consumer research approach. Cassette consuming positions imbibed by respondents describing home taping are analysed. These positions are then presented on a more abstract level and offered as one possibility for future research to gain a deeper understanding of consumption that combines both the immaterial and material.

SaveSave

SaveSave

”Arvostan rehellistä ja molempia tyydyttävää kaupankäyntiä”

Etnografinen tutkimus verkkovertaiskaupan käytännöistä ja moraalista

Sinikka Vakimo

 

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissa tarkastellaan niitä muutoksia, joita kaupanteon kulttuurisissa käytännöissä ja sen keskeisissä toiminta- ja moraaliperiaatteissa on tapahtunut kaupanteon siirtyessä verkkopohjaiseksi.

Kaupankäyntiä lähestytään kirjoituksessa kaupan osapuolten välisenä sopimusluonteisena toimintana, jossa onnistuminen edellyttää aina jonkinasteista luottamusta sopijaosapuolten kesken sekä kaupankäyntiin liittyvien sosiaalisten pelisääntöjen ja moraaliperiaatteiden tuntemusta. Yksittäisen toimijan näkökulmasta kaupankäyntiin sisältyy aina jonkinasteinen riski.

Etnografisen tutkimukseni empiirisenä tutkimuskohteena on Suomen suosituin verkkovertaiskauppa Huuto.net ja sen alustalla rakentuva sosiaalinen vuorovaikutus. Vertaiskaupassa kaupan osapuolet toimivat ei-ammattimaisesti ja tavallisimmin käytettyjä tavaroita toisilleen myyden. Tutkimuksessa kysytään, miten huono kauppa ja kaupantekijä verkkovertaiskaupan puitteistamassa vuorovaikutuksessa määrittyvät sekä, millaisiksi oletetun ihannetoimijan piirteet sivustolla välitetyissä teksteissä hahmottuvat. Korostan lähestymistavassani verkkoalustan esityksellistä luonnetta ja tulkitsen sosiaalista vuorovaikutusta nojautuen Ervin Goffmanin hahmottamaan dramaturgiseen lähestymistapaan ja kasvotyön teoretisointiin. Tutkimusaineisto on koottu verkkoalustan vuorovaikutusta havainnoimalla ja sitä ylläpitäviä tekstejä tallentamalla. Tarkastelu perustuu kaupan toimijoiden laatimiin profiilisivuteksteihin sekä heidän saamaansa sanalliseen positiiviseen ja negatiiviseen palautteeseen. Luen näitä tekstejä lähinnä retorisesta suunnasta vakuuttamisen ja perustelemisen – kasvotyön – kielellisiä keinoja eritellen.

 

Abstract

”I prefer honest and mutually satisfactory commerce” – An ethnographic research into practical and moral principles of online consumer-to-consumer commerce

This article addresses the shift of cultural practices and essential moral principles of trading after the transition of traditional commerce to online trade. Commerce is approached here as a contractual action between trading partners, and successful trade is considered as a process providing a sense of trust between the trading partners as well as familiarity of social and moral rules guiding the trade. Thus, trade is always a risk of a kind from a single actor’s point of view.

The empirical subject of this ethnographic study is the most popular online consumer-to-consumer auction in Finland, Huuto.net (Auction net) and the social interaction taking place there. In consumer-to-consumer commerce, the unprofessional actors usually buy and sell their secondhand products to each other. The article investigates, on the one hand, how false trade and trading partner are constructed in social interaction and, on the other hand, how the features of an ideal actor are depicted in the texts mediated in the interaction of the auction platform. The theoretical approach builds on the performative nature of the web platform, and thus the social interaction is interpreted with the help of Ervin Goffman’s theorising of the dramaturgical approach and the meaning of facework in social situations. The research material was collected by observing the communication and interaction in the web platform and by saving these written texts. The analysis is mostly based on the texts in the actor’s profile pages and on written positive and negative feedback given in the web platform. These texts are read mostly from the rhetorical perspective, by analysing the linguistic means of persuading and justifying – and maintaining faces – in the social interaction.

SaveSave

Huumori ja meänkielisten tilallinen identiteetti

 Juha Ridanpää

 

Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka kielellisten vähemmistöjen tilallinen identiteetti rakentuu ja muotoutuu huumorin kautta. Tutkimuskohteena on Ruotsin puoleisessa Tornionlaaksossa meänkieltä puhuvat kielelliset vähemmistöt. Tutkimuskysymystä lähestytään narratiivisen identiteetin käsitteen kautta, jolla viitataan siihen, kuinka yksilöt ja ryhmät rakentavat kertomuksen itsestään suhteessa laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin diskursseihin. Tutkimus perustuu kahdeksaan syyskuun 2015 ja helmikuun 2016 välillä eri kulttuuritoimijoiden kanssa käytyyn ryhmäkeskusteluun, joissa huumoria lähestyttiin sekä keskustelun temaattisena aiheena että kerronnan muotona. Keskusteluissa kävi ilmi, että meänkieliset kokevat omaavansa erityisen, omanlaatuisen ja poikkeavan huumorintajun, jota luonnehtii mm. härskiys ja rankkuus sekä toiseuden kokemiseen yhdistyvä itseironisuus. Samoin yhdeksi keskeiseksi keskustelun aiheeksi nousi kysymys siitä, onko meänkieli hauska kieli jo itsessään ja tällä tavoin meänkielisten narratiivista identiteettiä luonnehtiva ominaispiirre. Lisäksi tutkimuksessa tuli esille, kuinka itseironia toimii merkittävänä työkaluna vähemmistöidentiteettiä käsiteltäessä.

Lue artikkeli

 

Humour and spatial identity of Meänkieli speaking minorities

This article discusses how the spatial identity of linguistic minorities is constructed and shaped through humour. The research focuses on the Meänkieli speaking minorities living in the Torne Valley in Sweden. The research question is approached with the concept of narrative identity, which refers to how individuals and groups build the stories of their self-concept within the context of wider social and cultural discourses. Research is based on eight group discussions, conducted with various cultural workers in the Torne Valley between September 2015 and February 2016, wherein humour was approached simultaneously as a topic of discussion and a mode of narrating. The group discussions disclosed how Meänkieli speaking minorities conceive having a special, unique, and exceptional sense of humour, which is characterized by certain forms of roughness and coarseness as well as a way of experiencing otherness allied with self-irony. In addition, the question whether Meänkieli is a humorous language as such, and by that constitutes a special characteristic of their narrative identity, was one of the key topics during discussions. The research also pointed out how self-irony works as a significant tool for dealing and coping with the minority identity.

Read the article

 

 

Muistelun monet muodot

– kertomus, kehollisuus ja hiljaisuus paikan tietämisen tapoina

Kristiina Korjonen-Kuusipuro & Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen

Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu, TRUST-kärkihanke

 

Artikkelissamme tarkastelemme Karjala-muistelun kehollisia ja materiaalisia ulottuvuuksia, muisteluun liittyviä käytäntöjä ja erityisesti hiljaisuutta osana muistelua. Pohdimme, millaisia hiljaisia käytäntöjä muistelussa rakennetaan, uusinnetaan ja toisaalta kuinka näitä hiljaisuuksia haastetaan. Artikkelimme perustuu Kurkijoelle vuonna 2010 tehtyyn kotiseutumatkaan ja siellä kerättyyn etnografiseen aineistoon. Tutkimusaineistona on tutkijan kenttätyömuistiinpanot, matkalaisten muistiin kirjoittamia mietteitä ja valokuvia. Artikkelimme metodologisena kontribuutiona on tarkastella kertomusta, kehollisuutta ja hiljaisuutta yhtä aikaa ilmentyvinä tietämisen tapoina, ja osoittaa, miten näitä muistelukäytäntöjä voidaan tutkia aistietnografian keinoin.

Artikkelimme osoittaa, kuinka erilaiset muistelukäytännöt muodostuvat, kuinka niihin otetaan osaa, miten niistä kerrotaan ja ennen kaikkea, miten keholliset käytännöt tulevat näkyviksi yksilöiden muistelukerronnan kautta. Karjala-muisteluun liittyy myös hiljaisuuksia, jotka konkretisoituivat erityisesti Karjalan matkoille tyypillisissä, toistuvissa käytännöissä. Hiljaisuus konkretisoitui esimerkiksi haluttomuutena muistaa ja muistella vaikeita asioita. Tällaisiin kokemuksiin ja muistoihin liittyy sanallistamisen vaikeutta, mutta samalla kuitenkin näiden moniaistillista, osin tiedostamatontakin, esiin tuomista. Hiljaisuuksien tulkinta on haasteellista ja tutkijalta tulkinta vaatii huolellisuuden lisäksi myötäelämisen kykyä ja hienotunteisuutta.

Artikkelin johtopäätöksenä on, että sosio-tilallisen kuulumisen analyysin tulee olla tilannesidonnaista ja tarkastelussa tulee hyödyntää limittäin kehollisuutta, kokijoiden muistelupuhetta ja materiaalisten elementtien tarkastelua. Näin on mahdollista paremmin ymmärtää muistelun poliittisuutta sekä paikan tietämisen kansallista, yhteisöllistä ja subjektiivista kehystämistä.

Lue artikkeli

 

Various ways of remembering a place:

Narration, bodily performances, and silence as a way of knowing

 

 

This article discusses the various practices of remembering adopted in Finnish Karelia, which was ceded to the Soviet Union after the Second World War. We explore the bodily experiences of remembering, and especially silences related to it. We analyse what kind of silent practices are being built, how they are renewed and also challenged. The empirical data of this article is based on a field trip made to Kurkijoki, Karelian Isthmus, in 2010. The empirical material consists of a fieldwork diary, photographs, and diaries written by co-travellers. Methodologically we show how narrative bodily performances and silences are intertwined and how they can be researched through sensory ethnography.

The article illustrates how various practices of remembering are formed, how people take part in these commemoration practices, how they narrate them, and how subjective, embodied remembering becomes visible through bodily performances and practices. We also argue that silence is always part of remembering and one way of knowing the place. Silence is a typical reaction when unpleasant memories occur. In these situations the body, sometimes unconsciously, reveals the untold. Thus, it must be noticed that interpreting silences requires carefulness and empathetic presence from a researcher.

We conclude that the analysis of socio-spatial belonging should always be contextual and situational. In the analysis embodied practices, oral narratives, and material elements should always be viewed together. This way it becomes possible to understand the politics of remembering and the national, collective, and subjective framings of knowing the place.

Read the article

 

Kanavointi ja jakautunut yrittäjyys

– new age -henkisyyden ja yrittäjyyden yhdistämisen rajat ja mahdollisuudet

Katriina Hulkkonen

 

Tarkastelen artikkelissa etnografisen aineiston avulla kanavointia tekevien henkilöiden yrittäjyyttä Suomessa. Kanavoinnilla tarkoitetaan tiedon välittämistä toisilta olemisen taajuuksilta eli yleensä erilaisilta henkiolennoilta. Kanavoinnin tarkoituksena on auttaa ihmisiä antamalla heille ohjeita ja tukea. Tutkimuskirjallisuudessa sitä pidetään yhtenä new age -henkisyyden keskeisistä ilmiöistä. Artikkelin aineisto koostuu monipaikkaisen etnografian avulla muodostetusta haastattelu- ja havainnointiaineistosta sekä new age -kirjallisuudesta.

Kysyn artikkelissa, miten yrittäjyyden logiikka ja new age -tyyppisen henkisyyden logiikka rajoittavat toisiaan ja mitä ne mahdollistavat. Tarkastelen aihetta käsittelemällä kanavointiin liittyvän yrittäjyyden ominaispiirteitä, yrittäjien käsityksiä markkinoinnista sekä rahaan liittyviä näkemyksiä. Hyödynnän artikkelissa toimijaverkkoteorian ajatusta verkostosta sekä ihmisten ja ei-ihmisten kytköksistä. Esitän, että kanavointia tekevien henkilöiden yrittäjyyttä voidaan kuvata käsitteellä jakautunut yrittäjyys. Se ilmentää toimintaa ja yrittäjyyttä, joka on jakautunut useiden toimijoiden, erityisesti yrittäjien ja henkiolentojen, mutta myös asiakkaiden sekä erilaisten välineiden kesken. Kanavointia tekevien yrittäjien elämässä yrittäjyys ja henkisyys ovat vahvasti yhteen kietoutuneita. Yrittäjät kokevat, että ihmisten auttaminen kanavoinnin avulla on heidän elämäntehtävänsä. Toisaalta henkimaailmasuhteeseen perustuva työ asettaa yrittäjät yhteiskunnan marginaaleihin.

Lue artikkeli

 

Channelling and Shared Entrepreneurship:

Limits and Possibilities of Combining New Age Spirituality and Business

This article is concerned with the relationship between entrepreneurship and New Age spirituality. It is an ethnographical enquiry into channels’ (persons who do channelling) entrepreneurship in today’s Finland. Channelling refers to an ability to receive and transmit information from other levels of being, usually from spirits. The purpose of channelling is mainly to help the client or the audience by giving them advice and support. The research materials consist mainly of interviews and New Age literature.

In this article, I concentrate on how the logic of business and the logic of New Age spirituality, on one hand, restrict each other and, on the other hand, enable something. I use the actor-network theory and its idea of network as a tool to explore channels’ entrepreneurship and action. I suggest that the concept of shared entrepreneurship can be used to describe channels’ entrepreneurship and their co-operation with the non-human entities. It denotes the entrepreneurship that is distributed between different actors: especially channels, spirits, customers, and material things. In the life of channels, the spirituality and business are deeply intertwined. Channels opine that helping people is their vocation, yet at the same time their work may expose them to cultural marginalization, which can make their lives more difficult.

Read the article

”Olenko minä niin eksoottinen?”: Pakolaistaustaisten naisten työelämään liittyvä identiteettityö

Tytti Steel

Annamari Tuori

Artikkelimme käsittelee Suomeen muuttaneiden pakolaistaustaisten naisten identiteettien rakentumista työelämäpuheessa. Näkökulmamme on intersektionaalinen: olemme kiinnostuneita identiteettien rakentumisesta erilaisten sosiaalisten kategorioiden leikkauskohdissa (esim. Adib & Guerrier 2003; Essers & Benschop 2007). Työelämä-fokuksemme rikastuttaa Suomessa tehtyä maahanmuuttajia koskevaa tutkimusta, joka on usein keskittynyt yleisempiin kysymyksiin, esimerkiksi rasismin kohtaamiseen tai diasporassa elämiseen. Artikkelimme yhdistää etnologian ja organisaatioiden tutkimuksen näkökulmia.

Artikkelin aineisto koostuu Työväenmuseo Werstaan hankkeissa 2006–2007 tuotetuista haastatteluista sekä haastatteluaineistojen perusteella kirjoitetuista, internetissä oppimateriaalina julkaistuista tarinoista. Tässä tutkimuksessa keskitymme Euroopan ulkopuolelta pakolaistaustalla Suomeen tulleiden naisten identiteettien rakentumiseen ja tällä perusteella olemme poimineet aineistosta viiden eri-ikäisen naisen haastattelut.

Teoreettinen viitekehyksemme rakentuu identiteettityö ja intersektionaalisuus -käsitteiden leikkauskohtaan. Kartoitamme miten haastateltavien työelämään liittyviä intersektionaalisia identiteettejä rakennetaan monivaiheisesti. Tutkimusmenetelmä on kehittämämme intersektionaalinen tulkintatasojen analyysi, jonka avulla pureudumme identiteettityön kerroksellisuuteen systemaattisella tavalla. Keskeistä menetelmässä on tulkintatasojen, tulkitsijoiden sekä erilaisten tulkintojen identifioiminen ja refleksiivinen paikantaminen sekä merkitysten muokkaantuminen kontekstista toiseen siirryttäessä.

Työelämän kannalta keskeisiä teemoja aineistossa ovat rajattu ja vaiettu työkokemus ja osaaminen, kieli mahdollisuuksien avaajana ja lokeroijana sekä vaietut kokemukset rasismista ja moniperustaisesta syrjinnästä. Aineistossa haastateltavat esitettiin vahvasti maahanmuuttajuuden kautta, mitä haastateltavat itse pyrkivät osittain vastustamaan. Kysymme millä tavoin pakolaistaustaiset naiset esitetään ja minkälaisista puolista vaietaan.

Lue artikkeli

 

Abstract

This article explores working life identity construction of women with refugee background, who have moved to Finland. The presented point of view is intersectional: the interest lies in the identity construction at the intersections of different social categories (see, e.g., Adib & Guerrier 2003; Essers & Benschop 2007). The focus on working life enriches Finnish migration-related research, which often deals with more general questions such as encountering racism or living in diaspora. The article combines viewpoints of ethnology and organisational research.

The research data consists of two parts: interviews conducted by the Finnish Labour Museum Werstas within the framework of two projects in 2006–2007, and teaching material based on the interviews published on the internet. This study concentrates on the identity construction of women who have moved to Finland as refugees from outside of Europe. On these grounds we have analysed interviews with five women of varying ages.

The theoretical frame is positioned in the intersection of the concepts of identity work and intersectionality. We explore the multiphase construction of the interviewees’ working life identities. The research method is the intersectional analysis of levels of interpretation, developed by us to enable systematic examination of the ‘stratification’ of the levels of identity construction. Central in the method is identifying the different levels of interpretations, different interpreters, and different interpretations in connection with reflexive positioning and the adaptation of meanings moving from one context to another.

In the sources, themes significant in connection with working life are silenced working experience and know-how, language as an enabler and a hinderer, and silenced experiences of racism and intersectional overlapping discrimination. In the sources, the interviewees are strongly represented through the category of being an immigrant, which the interviewees partly resisted. We ask how women with a refugee background are represented and which aspects are silenced.

Read the article