Category Archives: Abstrakti

Huumori ja meänkielisten tilallinen identiteetti

 Juha Ridanpää

 

Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka kielellisten vähemmistöjen tilallinen identiteetti rakentuu ja muotoutuu huumorin kautta. Tutkimuskohteena on Ruotsin puoleisessa Tornionlaaksossa meänkieltä puhuvat kielelliset vähemmistöt. Tutkimuskysymystä lähestytään narratiivisen identiteetin käsitteen kautta, jolla viitataan siihen, kuinka yksilöt ja ryhmät rakentavat kertomuksen itsestään suhteessa laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin diskursseihin. Tutkimus perustuu kahdeksaan syyskuun 2015 ja helmikuun 2016 välillä eri kulttuuritoimijoiden kanssa käytyyn ryhmäkeskusteluun, joissa huumoria lähestyttiin sekä keskustelun temaattisena aiheena että kerronnan muotona. Keskusteluissa kävi ilmi, että meänkieliset kokevat omaavansa erityisen, omanlaatuisen ja poikkeavan huumorintajun, jota luonnehtii mm. härskiys ja rankkuus sekä toiseuden kokemiseen yhdistyvä itseironisuus. Samoin yhdeksi keskeiseksi keskustelun aiheeksi nousi kysymys siitä, onko meänkieli hauska kieli jo itsessään ja tällä tavoin meänkielisten narratiivista identiteettiä luonnehtiva ominaispiirre. Lisäksi tutkimuksessa tuli esille, kuinka itseironia toimii merkittävänä työkaluna vähemmistöidentiteettiä käsiteltäessä.

Lue artikkeli

 

Humour and spatial identity of Meänkieli speaking minorities

This article discusses how the spatial identity of linguistic minorities is constructed and shaped through humour. The research focuses on the Meänkieli speaking minorities living in the Torne Valley in Sweden. The research question is approached with the concept of narrative identity, which refers to how individuals and groups build the stories of their self-concept within the context of wider social and cultural discourses. Research is based on eight group discussions, conducted with various cultural workers in the Torne Valley between September 2015 and February 2016, wherein humour was approached simultaneously as a topic of discussion and a mode of narrating. The group discussions disclosed how Meänkieli speaking minorities conceive having a special, unique, and exceptional sense of humour, which is characterized by certain forms of roughness and coarseness as well as a way of experiencing otherness allied with self-irony. In addition, the question whether Meänkieli is a humorous language as such, and by that constitutes a special characteristic of their narrative identity, was one of the key topics during discussions. The research also pointed out how self-irony works as a significant tool for dealing and coping with the minority identity.

Read the article

 

 

Muistelun monet muodot

– kertomus, kehollisuus ja hiljaisuus paikan tietämisen tapoina

Kristiina Korjonen-Kuusipuro & Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen

Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu, TRUST-kärkihanke

 

Artikkelissamme tarkastelemme Karjala-muistelun kehollisia ja materiaalisia ulottuvuuksia, muisteluun liittyviä käytäntöjä ja erityisesti hiljaisuutta osana muistelua. Pohdimme, millaisia hiljaisia käytäntöjä muistelussa rakennetaan, uusinnetaan ja toisaalta kuinka näitä hiljaisuuksia haastetaan. Artikkelimme perustuu Kurkijoelle vuonna 2010 tehtyyn kotiseutumatkaan ja siellä kerättyyn etnografiseen aineistoon. Tutkimusaineistona on tutkijan kenttätyömuistiinpanot, matkalaisten muistiin kirjoittamia mietteitä ja valokuvia. Artikkelimme metodologisena kontribuutiona on tarkastella kertomusta, kehollisuutta ja hiljaisuutta yhtä aikaa ilmentyvinä tietämisen tapoina, ja osoittaa, miten näitä muistelukäytäntöjä voidaan tutkia aistietnografian keinoin.

Artikkelimme osoittaa, kuinka erilaiset muistelukäytännöt muodostuvat, kuinka niihin otetaan osaa, miten niistä kerrotaan ja ennen kaikkea, miten keholliset käytännöt tulevat näkyviksi yksilöiden muistelukerronnan kautta. Karjala-muisteluun liittyy myös hiljaisuuksia, jotka konkretisoituivat erityisesti Karjalan matkoille tyypillisissä, toistuvissa käytännöissä. Hiljaisuus konkretisoitui esimerkiksi haluttomuutena muistaa ja muistella vaikeita asioita. Tällaisiin kokemuksiin ja muistoihin liittyy sanallistamisen vaikeutta, mutta samalla kuitenkin näiden moniaistillista, osin tiedostamatontakin, esiin tuomista. Hiljaisuuksien tulkinta on haasteellista ja tutkijalta tulkinta vaatii huolellisuuden lisäksi myötäelämisen kykyä ja hienotunteisuutta.

Artikkelin johtopäätöksenä on, että sosio-tilallisen kuulumisen analyysin tulee olla tilannesidonnaista ja tarkastelussa tulee hyödyntää limittäin kehollisuutta, kokijoiden muistelupuhetta ja materiaalisten elementtien tarkastelua. Näin on mahdollista paremmin ymmärtää muistelun poliittisuutta sekä paikan tietämisen kansallista, yhteisöllistä ja subjektiivista kehystämistä.

Lue artikkeli

 

Various ways of remembering a place:

Narration, bodily performances, and silence as a way of knowing

 

 

This article discusses the various practices of remembering adopted in Finnish Karelia, which was ceded to the Soviet Union after the Second World War. We explore the bodily experiences of remembering, and especially silences related to it. We analyse what kind of silent practices are being built, how they are renewed and also challenged. The empirical data of this article is based on a field trip made to Kurkijoki, Karelian Isthmus, in 2010. The empirical material consists of a fieldwork diary, photographs, and diaries written by co-travellers. Methodologically we show how narrative bodily performances and silences are intertwined and how they can be researched through sensory ethnography.

The article illustrates how various practices of remembering are formed, how people take part in these commemoration practices, how they narrate them, and how subjective, embodied remembering becomes visible through bodily performances and practices. We also argue that silence is always part of remembering and one way of knowing the place. Silence is a typical reaction when unpleasant memories occur. In these situations the body, sometimes unconsciously, reveals the untold. Thus, it must be noticed that interpreting silences requires carefulness and empathetic presence from a researcher.

We conclude that the analysis of socio-spatial belonging should always be contextual and situational. In the analysis embodied practices, oral narratives, and material elements should always be viewed together. This way it becomes possible to understand the politics of remembering and the national, collective, and subjective framings of knowing the place.

Read the article

 

Kanavointi ja jakautunut yrittäjyys

– new age -henkisyyden ja yrittäjyyden yhdistämisen rajat ja mahdollisuudet

Katriina Hulkkonen

 

Tarkastelen artikkelissa etnografisen aineiston avulla kanavointia tekevien henkilöiden yrittäjyyttä Suomessa. Kanavoinnilla tarkoitetaan tiedon välittämistä toisilta olemisen taajuuksilta eli yleensä erilaisilta henkiolennoilta. Kanavoinnin tarkoituksena on auttaa ihmisiä antamalla heille ohjeita ja tukea. Tutkimuskirjallisuudessa sitä pidetään yhtenä new age -henkisyyden keskeisistä ilmiöistä. Artikkelin aineisto koostuu monipaikkaisen etnografian avulla muodostetusta haastattelu- ja havainnointiaineistosta sekä new age -kirjallisuudesta.

Kysyn artikkelissa, miten yrittäjyyden logiikka ja new age -tyyppisen henkisyyden logiikka rajoittavat toisiaan ja mitä ne mahdollistavat. Tarkastelen aihetta käsittelemällä kanavointiin liittyvän yrittäjyyden ominaispiirteitä, yrittäjien käsityksiä markkinoinnista sekä rahaan liittyviä näkemyksiä. Hyödynnän artikkelissa toimijaverkkoteorian ajatusta verkostosta sekä ihmisten ja ei-ihmisten kytköksistä. Esitän, että kanavointia tekevien henkilöiden yrittäjyyttä voidaan kuvata käsitteellä jakautunut yrittäjyys. Se ilmentää toimintaa ja yrittäjyyttä, joka on jakautunut useiden toimijoiden, erityisesti yrittäjien ja henkiolentojen, mutta myös asiakkaiden sekä erilaisten välineiden kesken. Kanavointia tekevien yrittäjien elämässä yrittäjyys ja henkisyys ovat vahvasti yhteen kietoutuneita. Yrittäjät kokevat, että ihmisten auttaminen kanavoinnin avulla on heidän elämäntehtävänsä. Toisaalta henkimaailmasuhteeseen perustuva työ asettaa yrittäjät yhteiskunnan marginaaleihin.

Lue artikkeli

 

Channelling and Shared Entrepreneurship:

Limits and Possibilities of Combining New Age Spirituality and Business

This article is concerned with the relationship between entrepreneurship and New Age spirituality. It is an ethnographical enquiry into channels’ (persons who do channelling) entrepreneurship in today’s Finland. Channelling refers to an ability to receive and transmit information from other levels of being, usually from spirits. The purpose of channelling is mainly to help the client or the audience by giving them advice and support. The research materials consist mainly of interviews and New Age literature.

In this article, I concentrate on how the logic of business and the logic of New Age spirituality, on one hand, restrict each other and, on the other hand, enable something. I use the actor-network theory and its idea of network as a tool to explore channels’ entrepreneurship and action. I suggest that the concept of shared entrepreneurship can be used to describe channels’ entrepreneurship and their co-operation with the non-human entities. It denotes the entrepreneurship that is distributed between different actors: especially channels, spirits, customers, and material things. In the life of channels, the spirituality and business are deeply intertwined. Channels opine that helping people is their vocation, yet at the same time their work may expose them to cultural marginalization, which can make their lives more difficult.

Read the article

”Olenko minä niin eksoottinen?”: Pakolaistaustaisten naisten työelämään liittyvä identiteettityö

Tytti Steel

Annamari Tuori

Artikkelimme käsittelee Suomeen muuttaneiden pakolaistaustaisten naisten identiteettien rakentumista työelämäpuheessa. Näkökulmamme on intersektionaalinen: olemme kiinnostuneita identiteettien rakentumisesta erilaisten sosiaalisten kategorioiden leikkauskohdissa (esim. Adib & Guerrier 2003; Essers & Benschop 2007). Työelämä-fokuksemme rikastuttaa Suomessa tehtyä maahanmuuttajia koskevaa tutkimusta, joka on usein keskittynyt yleisempiin kysymyksiin, esimerkiksi rasismin kohtaamiseen tai diasporassa elämiseen. Artikkelimme yhdistää etnologian ja organisaatioiden tutkimuksen näkökulmia.

Artikkelin aineisto koostuu Työväenmuseo Werstaan hankkeissa 2006–2007 tuotetuista haastatteluista sekä haastatteluaineistojen perusteella kirjoitetuista, internetissä oppimateriaalina julkaistuista tarinoista. Tässä tutkimuksessa keskitymme Euroopan ulkopuolelta pakolaistaustalla Suomeen tulleiden naisten identiteettien rakentumiseen ja tällä perusteella olemme poimineet aineistosta viiden eri-ikäisen naisen haastattelut.

Teoreettinen viitekehyksemme rakentuu identiteettityö ja intersektionaalisuus -käsitteiden leikkauskohtaan. Kartoitamme miten haastateltavien työelämään liittyviä intersektionaalisia identiteettejä rakennetaan monivaiheisesti. Tutkimusmenetelmä on kehittämämme intersektionaalinen tulkintatasojen analyysi, jonka avulla pureudumme identiteettityön kerroksellisuuteen systemaattisella tavalla. Keskeistä menetelmässä on tulkintatasojen, tulkitsijoiden sekä erilaisten tulkintojen identifioiminen ja refleksiivinen paikantaminen sekä merkitysten muokkaantuminen kontekstista toiseen siirryttäessä.

Työelämän kannalta keskeisiä teemoja aineistossa ovat rajattu ja vaiettu työkokemus ja osaaminen, kieli mahdollisuuksien avaajana ja lokeroijana sekä vaietut kokemukset rasismista ja moniperustaisesta syrjinnästä. Aineistossa haastateltavat esitettiin vahvasti maahanmuuttajuuden kautta, mitä haastateltavat itse pyrkivät osittain vastustamaan. Kysymme millä tavoin pakolaistaustaiset naiset esitetään ja minkälaisista puolista vaietaan.

Lue artikkeli

 

Abstract

This article explores working life identity construction of women with refugee background, who have moved to Finland. The presented point of view is intersectional: the interest lies in the identity construction at the intersections of different social categories (see, e.g., Adib & Guerrier 2003; Essers & Benschop 2007). The focus on working life enriches Finnish migration-related research, which often deals with more general questions such as encountering racism or living in diaspora. The article combines viewpoints of ethnology and organisational research.

The research data consists of two parts: interviews conducted by the Finnish Labour Museum Werstas within the framework of two projects in 2006–2007, and teaching material based on the interviews published on the internet. This study concentrates on the identity construction of women who have moved to Finland as refugees from outside of Europe. On these grounds we have analysed interviews with five women of varying ages.

The theoretical frame is positioned in the intersection of the concepts of identity work and intersectionality. We explore the multiphase construction of the interviewees’ working life identities. The research method is the intersectional analysis of levels of interpretation, developed by us to enable systematic examination of the ‘stratification’ of the levels of identity construction. Central in the method is identifying the different levels of interpretations, different interpreters, and different interpretations in connection with reflexive positioning and the adaptation of meanings moving from one context to another.

In the sources, themes significant in connection with working life are silenced working experience and know-how, language as an enabler and a hinderer, and silenced experiences of racism and intersectional overlapping discrimination. In the sources, the interviewees are strongly represented through the category of being an immigrant, which the interviewees partly resisted. We ask how women with a refugee background are represented and which aspects are silenced.

Read the article

Calle Haglund – stereotyp, brand eller ikon?

Sven-Erik Klinkmann

 

En viktig utgångspunkt för artikeln Calle Haglund – stereotyp, brand eller ikon har varit frågan vad det innebär att en politiker som sfp:s tidigare ordförande Carl ”Calle” Haglunds habitus i media uppfattats som ”ganska stereotypt finlandssvensk” och varför detta tolkats som någonting som framstår som främmande för finskspråkiga väljare. För att kunna utreda frågeställningen närmare har jag närläst två journalistiska texter som ingått i Helsingin Sanomat: ett reportage i tidningens NYT-veckobilaga från år 2009, ”Mahaplätsi ankkalampeen” (Magplask i ankdammen) samt ett modereportage i tidningens månadsbilaga, ”Malli Haglund” (Modellen Haglund). Min metod kan beskrivas som kultursemiotisk. Den består av en närläsning av valda texter och bilder som förs in i ett tolkningssammanhang där jag genom val av teoretiskt perspektiv – tre olika, men relaterade symboliseringsprocesser, stereotypisering, branding och ikonisering och samt teorier om dessa – undersöker hur ett medialt material skapar förståelser som kan gälla allt från en enskild persons offentliga persona till relationen mellan språkgrupper, de finsk- och de svenskspråkiga finländarna. Att jag valt Calle Haglund som objekt för undersökningen har samband med att jag tidigare undersökt det finlandssvenska utifrån överväganden om stereotypisering, humor och ironi. Genom att jämföra de tre olika symboliseringsstrategierna stereotypisering, kulturell branding och ikonisering har jag kunnat peka på viktiga likheter och skiljelinjer mellande tre strategierna och även kunnat visa att de register som används följer vissa mönster som här beskrivits i termer av framför allt kulturell annanhet eller exotisering, med en double bind-karaktär: än kan det handla om förebildlighet och förmåga att väcka beundran, än om någonting lägre, mer problematiskt som kan väcka avund eller förbittring hos den språkliga majoriteten. Bilderna och texterna innehåller, som jag visat, olika maktaspekter satta i spel.

Läs artikeln

 

Calle Haglund: Stereotype, brand, or icon?

An important point de départ for the essay “Calle Haglund: Stereotype, brand, or icon” was the question of what it means that the medialized habitus of a politician such as the former chairman of the Swedish People’s Party in Finland, Carl ‘Calle’ Haglund, has been understood as “typically Finland-Swedish”, and why this has been interpreted as something foreign to Finnish-speaking voters. To be able to take a closer look at this research question, I performed a close reading of two journalistic texts, both taken from Helsingin Sanomat. One is a report in the NYT, the weekly supplement of the newspaper, from 2009, titled ”A belly flop in the duck pond”, and the other a fashion report in the monthly supplement of the newspaper The Model Haglund from 2014. The method used can be described as cultural semiotic. It consists of a close reading of texts as well as pictures that are inserted in an interpretive framework. The chosen theoretical perspective – studying three different yet interrelated processes of symbolization (stereotyping, branding, and iconization, and theories thereof) – is instrumental in helping to examine how mediated subject matters create a meaning concerning everything from the public persona of a single person to the relationship between language groups, the Finnish and Swedish-speaking Finns. The fact that I have chosen ‘Calle‘ Haglund as a research object is related to my earlier research on stereotyping, humour, and irony in a Finland-Swedish context. By comparing the three symbolization strategies of stereotyping, cultural branding, and iconization, it is possible to point out important similarities and differences as to the three strategies, and to show that the registers used here comply to certain patterns which have been described as pre-eminently about cultural othering and exoticization, with a double-bind character. The symbolization processes analysed can take the form of exemplariness and demonstrate the ability to spark admiration, but they can also involve something more mundane, more problematic; they might arouse envy or bitterness in the language majority. The pictures and texts analysed show how different aspects of power are being put into play.

Read the article (in Swedish)

Tieto, valta ja vastuu erityislasten hoidossa

Pilvi Hämeenaho

 

Artikkelissa tarkastelen sitä, kuinka erityislasten vanhempien tieto ja asiantuntemus lasta koskevissa asioissa rakentuu ja kuinka siihen suhtaudutaan auttamistyön tilanteissa. Aineistoni koostuu vanhempien kokemuskertomuksista, joissa he kuvaavat erityislapsen vanhemmuuteen kasvua sekä kohtaamisia ammattilaisten kanssa auttamistyön kentillä. Tutkimukseni rakentaa kuvan epäsymmetriselle vallalle perustuvasta vuorovaikutuksesta, jossa ammattilaisen ja asiakkaan roolia määrittelevät kulttuuriset kategoriat vaikuttavat vanhempien mahdollisuuksiin osallistua auttamistyön neuvotteluihin. Näiden kategorioiden mukaan asiakkaan roolina on olla tiedon ja avun vastaanottaja, minkä seurauksena heidän asiantuntijuudelleen ei ole luontevaa paikkaa lapsen hoitoa ja kuntoutusta koskevissa neuvotteluissa.

Vanhempien kokemuskertomusten mukaan heidän monipuolinen asiantuntemuksensa ei aina tule tunnistetuksi, eikä heidän tietojaan kuulla tai huomioida riittävästi. Tämän vuoksi vanhemmat kokevat joskus voimakasta tarvetta puolustaa lapsensa asiaa rikkomalla asiakkaalle annettua tiedon vastaanottajan roolia. Vanhempien toiminnan taustalla on huoli lapsesta ja siitä, pystyvätkö ammattilaiset omien erityisalojensa tuntijoina näkemään lapsen kokonaisvaltaiset tarpeet. Lapselle parasta hoitoa ja kuntoutusta ei ole mahdollista suunnitella ilman riittävää ymmärrystä lapsen arkielämästä. Vaikka hoitoa koskevan päätöksenteon tulee perustua ammattilaisten tiedolle, myös vanhemmilla oleva kokonaisvaltainen ymmärrys lapsen arjesta on tietoa, jota tarvitaan hoidon suunnittelun tueksi. Nostankin artikkelissani esiin tarpeen uusintaa asiakkaan kategoriaan sisäänkirjoitettuja käsityksiä asiakkaan toimijuudesta ja asiantuntemuksesta. Tutkimukseni osoittaa myös, kuinka tärkeää on pyrkiä erilaisten tietoperustojen tunnistamiseen ja yhteensovittamiseen, jotta toiminnan tavoitteena oleva lapsen paras voidaan saavuttaa.

Lue artikkeli

 

 

Knowledge, power and responsibility in the health care for special needs children

The article explores what kind of knowledge parents of special needs children have and how their expertise on their child is recognised in multi-professional negotiations related to child’s treatment and rehabilitation. The issue is studied from the perspective of parents. The data used consists of parents’ narratives about the growth to parenting a special needs child. The narratives also illuminate how parents have experienced their role and agency in collaboration with professionals.

The starting point of the analysis is the recognition of the cultural categories that create asymmetrical power relations between clients and professionals in health care systems. These categories produce and strengthen the role expectations that qualify the clients’ position as subordinate to professionals and accord the clients the role of a receiver of help and information provided by professionals and experts. Within this categorical thinking it may be difficult to recognise the value of clients’ knowledge as it emanates from a knowledge system different than the bio-medical knowledge of professionals.

The parents’ narratives reveal that their comprehensive knowledge of their child is not always taken into account when decisions about the child’s treatment are made. From this follows that sometimes parents feel forced to challenge their role only as a client and strive for a role of an expert. Albeit the professionals’ understanding and medical expertise is the most important source of knowledge in decision-making, the analysis shows how parents also have multifaceted expertise on their child, which has high importance when the child’s best interests are pursued.

Cultural categories and the role expectations ensued by them should be rethought and altered to represent the breadth of clients’ knowledge and expertise. The research also brings to light the need to find ways to combine different knowledge systems in order to develop collaboration between parents and professionals.

Read the article