Category Archives: Pääkirjoitukset

Totuudenjälkeisen jäljillä

Taija Kaarlenkaski ja Ulla Savolainen

 

Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran 12.5.2017 Turussa järjestämässä kevätkoulussa tartuttiin ajankohtaiseen ja kiisteltyynkin teemaan, totuudenjälkeiseen aikaan. Seminaarissa esitelmöitiin ja keskusteltiin muun muassa mielikuvituksesta, erilaisista kuolemakäsityksistä, maailmanlaajuisista salaliittoteorioista sekä Donald Trumpin ja Timo Soinin esiintymisestä sosiaalisessa mediassa. Totuuksien ja asioiden totena esittämisen kysymysten lisäksi teema laajeni käsittämään myös erilaisten todellisuuksien kysymyksiä.

Oxfordin englanninkielen sanakirjan mukaan termi ”totuudenjälkeinen” (post-truth) viittaa maailmantilanteeseen, jossa henkilökohtaiset näkemykset, vakaumukset tai tunteet vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen enemmän kuin objektiiviset tosiasiat. Laajemmalle yleisölle termi tuli tutuksi erityisesti Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin vaalikampanjan sekä Ison-Britannian Brexit-äänestyksen myötä. Folkloristeille ja kulttuurintutkijoille väite siitä, että tämä hetki olisi leimallisesti ainutlaatuinen totuuden vähentyneen painoarvon vuoksi, edellyttää kriittistä tarkastelua. Termi ”totuudenjälkeinen” sisältää ajatuksen edeltävästä totuuden ajasta, historiallisesta aikakaudesta tai hetkestä, jolloin objektiivisilla tosiasioilla olisi ollut kyseenalaistamaton auktoriteetti ja arvo. Onko objektiivisilla faktoilla oikeastaan koskaan ollut kiistatonta painoarvoa politiikassa tai muussa vallankäytössä? Miten käsittelemme tutkijoina kriittisesti mutta eettisesti kestävällä tavalla sitä seikkaa, että näemme totuudenjälkeisyyttä todennäköisemmin muiden kuin omanmielistemme puheissa?

Totuudenjälkeinen aika suo folkloristeille myös oivia mahdollisuuksia itsearviointiin. Julkisuudessa folkloristeilla on tunnetusti ollut rooli totena esitettyjen tarinoiden aiempien versioiden ja elämien paljastamisessa. Totuudesta puhuttaessa folkloristeille ja kulttuurintutkijoille erinomainen analyysin kohde on myös yleiskielessä ja tutkimuksessakin yleistynyt myytti-sanan käyttö (usein pejoratiivisesti) epätoden tai valheen merkityksessä. Mitä kertoo ajastamme tai meistä tutkijoina se, jos tavallisin sana kaikensorttisille kyseenalaistettaville käsityksille on myytti, sana jonka yksi merkitys on myös kertomus jumalista?

Vaikka totena esitettyjen tarinoiden tai uskomuksen epätodeksi näyttämisen kiinnostavuutta saatikka viihdearvoa ei tule vähätellä, kiinnostavampaa folkloristisen tutkimuksen näkökulmasta voi kuitenkin olla folkloren merkitys käyttäjilleen. Mitä olennaisempia kysymyksiä jääkään kysymättä, jos keskitymme yksinomaan tuomaroimaan kertomusten paikkansapitävyyttä? Näitä ovat esimerkiksi se, miksi ihmiset äänestävät populisteja, vaikka näiden valheista ja korruptoituneisuudesta olisi vedenpitäviä todisteita, tai se, miksi ihmiset jättävät lapsensa rokottamatta, vaikka tietävät sen sotivan asiantuntijoiden suosituksia vastaan (ks. esim. Kitta 2011).

Totuuksien etsimisen ja arvioimisen lisäksi tiedemaailman kestopuheenaiheisiin kuuluu nykyisin raha. Kuluneen vuoden aikana Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran johtokunnassa ja Eloren toimituskunnassa on keskusteltu paljon taloudesta ja tieteellisestä julkaisemisesta. Tutkimusrahoittajat ja yleinen tiedepolitiikka vaativat yhä enemmän avoimen saatavuuden julkaisemista, mutta tilausmaksuttomien open access -lehtien rahoitus on niukkaa siitä huolimatta, että Tieteellisten Seurojen Valtuuskunta (TSV) jakaa niille valtionavustuksia. Ongelmallista on, että julkaistuista artikkeleista hyötyvät taloudellisesti ennen kaikkea kirjoittajien edustamat yliopistot, ja tieteellisiä lehtiä julkaisevien seurojen oletetaan kattavan suuren osan lehtien kuluista. Tähän ongelmaan on tarttunut TSV:n ja Kansalliskirjaston yhteishanke ”Kotimaiset tieteelliset lehdet avoimiksi ja vaikuttamaan” (Kotilava). Kotilava-hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää kotimaisille open access -lehdille rahoitusmalli, joka voisi perustua esimerkiksi konsortiorahoitukseen. Konsortioon voisivat kuulua opetus- ja kulttuuriministeriö, yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä erilaiset tutkimuslaitokset ja tutkimusrahoittajat. (Ilva & Lilja 2014, 5). Elore odottelee suurella mielenkiinnolla hankkeen tuloksia.

Kevään Eloren kolme vertaisarvioitua artikkelia tarjoavat monipuolisen kattauksen. Katriina Hulkkonen tarkastelee toisilta olemisen tasoilta tietoa välittäviä yrittäjiä ja heidän kokemuksiaan henkisyyden ja yrittäjyyden yhteensovittamisesta. Juha Ridanpään artikkelissa puolestaan pohditaan huumorin merkitystä meänkielisten tilallisen identiteetin rakentumisessa. Kristiina Korjonen-Kuusipuron sekä Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen artikkeli hahmottaa Karjala-muistelun kehollisia ja materiaalisia ulottuvuuksia, muisteluun liittyvien käytäntöjä sekä hiljaisuuksia kotiseutumatkalta kerätyn etnografisen aineiston pohjalta. Vertaisarvioitujen artikkelien lisäksi kevään Elore sisältää Janne Saarikiven pyhän käsitettä ja sen alkuperää käsittelevän katsauksen. Tuttuun tapaan mukana on myös ajankohtaista-osio, joka tällä kertaa sisältää useita kiinnostavia lektioita, sekä arvioita alojemme uusimmasta kirjallisuudesta. Suuret kiitokset kaikille kirjoittajille, toimittajille, vertaisarvioijille, toimitussihteerille ja kielentarkastajalle! Kuluneen kevään säät huomioiden Elore toivottaa lukijoilleen lämmintä, pitkää ja vähälumista kesää!

Lähteet

Ilva, Jyrki & Lilja, Johanna 2014: Kotimaiset tieteelliset lehdet ja avoin julkaiseminen: selvitys mahdollisista rahoitusmalleista. Helsinki: Tieteellisten Seurain Valtuuskunta [online]. < http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/102279/Kotimaiset_tieteelliset_OA.pdf?sequence=2 > [16.5.2017.]

Kitta, Andrea 2011: Vaccinations and Public Concern in History: Legend, Rumor and Risk Perception. London: Routledge.

Ilmaisun, tutkimuksen ja tekijöiden sidokset

Tiina Seppä ja Ulla Savolainen

 

Vuonna 2016 sananvapaudesta on keskusteltu paljon, niin tutkimuksen, journalismin kuin kirjallisuuden konteksteissa. Pääministeri Sipilän ja Yle-sopan lisäksi muun muassa Turkin kesäinen vallankaappausyritys, olipa se sitten todellinen tai vallanpitäjien masinoima, ja sitä seurannut koventunut poliittinen kontrolli on kaventanut huomattavasti sanan- ja tutkimuksenvapautta Turkissa. Turkissa toimivien tutkijoiden mahdollisuudet tehdä työtään ovatkin vaikeutuneet merkittävästi. Vallankaappausyritystä seurasi muun muassa massiivinen irtisanomisaalto Turkin yliopistoissa sekä ennen kaikkea yliopistoväen pelko ja epätietoisuus siitä, asettaako tutkimus tekijänsä vaaraan jos tulokset eivät miellytä vallanpitäjiä tai rahoittajia. Tämä liittyy myös laajempaan kysymykseen siitä, mitä onkaan tiede, jonka tulokset tai näkökulmat eivät ole vastauksia tai puheenvuoroja tieteen sisällä syntyviin kysymyksiin tutkimuksen teorioiden ja metodien avulla, vaan esimerkiksi poliittisia ohjelmia ja pyrkimyksiä noudattelevia normatiivisia tuotoksia?

Sananvapaudesta on keskusteltu muissakin kuin tutkimuksen konteksteissa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa, että sosiaalisen median kanava Twitter sulki yhdysvaltalaisten alt-right -liikkeen aktiivien käyttäjätilejä. Samaan aikaan uutisoitiin Kordelinin säätiön päätöksestä myöntää apuraha kirjailija Timo Hännikäiselle, jonka julkista profiilia voisi luonnehtia alt-rightin arvoja myötäileväksi. Alt-rightin tavaramerkki on lyhyesti kuvattuna vihapuhe – niin sanottu maahanmuuttokriittisyys, feminismin ja tasa-arvon vastustaminen sekä sananvapauden äärimmäisen muodon puolustaminen. Ilmiö kytkeytyy olennaisesti populististen liikkeiden nousukulkuun etenkin länsimaissa, kehitykseen jonka merkitystä ja mittakaavaa harva osasi kymmenen vuotta sitten ennustaa. Hännikäisen tapauksessa kysymys kirjailijan persoonan sekä hänen tekstiensä välisestä suhteesta ja rajoista sekä niiden hämärtymisestä on myös olennainen ja debattiin keskeisesti vaikuttava seikka. Tätä kautta aihe kytkeytyy myös laajempaan keskusteluun taiteesta ja sen suhteesta tekijöihinsä. Kuinka paljon teoksen vastaanotto kytkeytyy tekijäänsä tai hänen persoonaansa ja kuinka paljon sen ylipäätään pitäisi?

Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura järjesti keväällä 2016 Jyväskylässä kevätkoulun, jonka teemana oli selviytyminen. Tieteellisille seminaareille epätyypillisempään tapaan tutkijat keskittyivät puheenvuoroissaan varsinaisten tutkimusaiheidensa tai -tulostensa sijaan kuvaamaan tutkijanpolkujaan. Seminaarin henki oli myönteinen, voimauttavaksikin sitä voisi kutsua, vaikka arvattavasti myös tutkijanelämän kielteiset puolet nousivat esiin. Niitä ovat itsestään selvästi toimeentulon haasteet ja kiristyvä hakupaine, mutta myös muut tekijät: perheen ja työn yhdistäminen, vaikeat ja traumatisoivat tutkimusaiheet sekä vierailla kentillä liikkuminen. Tutkijan työssä on oltava jotakin vetovoimaista, jotta silti haluamme jatkaa. Ja niin siinä onkin. Humanistinen tutkimus on arvokasta ja itsessään merkityksellistä. Lisäksi sen yhteiskunnallinen potentiaali on suuri.

Eloren uunituore numero on jälleen kerran elävä osoitus humanistisen tutkimuksen ajankohtaisuudesta ja elinvoimaisuudesta sekä vapaaehtoisvoimin työskentelevän toimituksen pyyteettömästä halusta saattaa tutkimustieto parhaassa mahdollisessa muodossa julkaistuksi ja avoimesti saatavaksi. Tällä kertaa julkaistavat kaikki kolme vertaisarvioitua artikkelia kytkeytyvät ajankohtaisiin aiheisiin: pakolaistaustaisten naisten työelämään liittyvään identiteettityöhön, vanhempien tiedon ja asiantuntevuuden asemaan erityislasten hoidossa sekä suomenruotsalaisen poliitikon mediakuvan stereotypisointiin. Artikkeleiden lisäksi numero sisältää yhden katsauksen sekä runsaan valikoiman ajankohtaisia kirjoituksia ja kirja-arvioita.

Eloren toimituskuviot elävät toimituskunnan elämäntilanteiden mukana. Vuoden alusta toivotamme tervetulleeksi vanhempainvapaalta palaavan päätoimittajan FT Taija Kaarlenkasken. FT Ulla Savolainen jatkaa toisena päätoimittajana. FT Tiina Seppä väistyy päätoimittajan tehtävistä, mutta jatkaa kevään teemanumeron toimituksessa ja artikkelitoimituksessa.

Kiitämme kaikkia toimittajia, kirjoittajia, vertaisarvioijia, toimitussihteeriä ja kielentarkastajaa – teidän ansiostanne Elore on jälleen kerran valmistunut. Toivotamme kaikille lukijoille ja elorelaisille kautta aikain valoisaa ja onnellista vuotta 2017.