Miten tutkia kummia kokemuksia?

Kaarina Koski ja Marja-Liisa Honkasalo

Suomen Akatemia myönsi vuonna 2013 rahoituksen ihmismieltä ja sen toisiin todellisuuksiin suuntaavia kokemuksia tarkastelevalle Mieli ja toinen -tutkimusprojektille. Projektille on kertynyt pääasiassa spontaaneina yhteydenottoina toistasataa kirjettä käsittävä aineisto nykyajan epätavallisista kokemuksista. Näiden kokemusten määrittely yliluonnollisiksi tai paranormaaleiksi ei tuntunut tekevän oikeutta kohteelleen, joten olemme käyttäneet niistä termiä kumma.

Kokemukset, joiden olemassaoloa länsimainen tieteellis-tekninen ajattelutapa ei tunnusta, yhtenevät monissa muissa kulttuureissa eri aikoina raportoitujen ja niissä kulttuurisesti legitiimien ilmiöiden kanssa. Kulttuurien tutkimisen alkutaipaleilta lähtien keskeisiä tutkimuskohteita ovat olleet tutkijan omasta tieteellistyvästä maailmankuvasta poikkeavat todellisuuden hahmottamisen tavat, rituaalit, käsitykset hengistä, jumalista ja vainajista sekä kontakteista niihin. Tutkimuskohteet on konstruoitu paljolti tutkijoiden oman arvomaailman ja kulttuuristen instituutioiden ehdoilla. Kun kulttuurien tutkijat ovat tarkastelleet toiseutta edustavia maalaisrahvaan ja ulkoeurooppalaisten kansojen traditioita, legitiimissä kristillisessä kehyksessä tapahtuneet elämykset ja visiot ja niiden tulkinnat ovat kuuluneet teologian ja historian alaan. Uskontotieteessä on tarkasteltu myös kristinuskoon kiinnittyvää uskonnollista kokemusta (Csordas 1994; ks. myös Hovi 2007, 36–43). Filosofian piirissä kumman ongelmaa osana mielen toimintaa ja todellisuuden mahdollisia alueita ovat pohtineet erityisesti William James (1981) sekä useat fenomenologit, kuten Henri Bergson (1963), Maurice Merleau-Ponty (1962), Jean-Paul Sartre (2004) ja Alfred Schutz (2007). Omassa nykykulttuurissamme legitiimin uskonnollisen kehyksen ulkopuolella tavattuja poikkeavia kokemuksia on sen sijaan tarkasteltu psykologian, lääketieteen ja psykiatrian näkökulmista. Tämän ohella kokemukset ovat kiinnostavia taiteen piirissä sekä taiteentutkimuksen ja useissa psykoanalyyttisen tutkimuksen keskusteluissa.

Tutkiaksemme aidosti näitä kokemuksia ihmismielen ominaisuutena meidän on purettava aiempi työnjako. Kokemisella on aina ruumiillinen pohjansa, mutta samalla oma elämänhistoria, sosiaaliset suhteet ja kulttuurinen ympäristö muokkaavat yksilön kohtaloa ja kokemuksia. Tutkimushankkeessamme lähestymme kysymyksiä tieteidenvälisesti. Tarkastelemme kummaa folkloristiikan, kulttuurihistorian, aatehistorian, antropologian, sukupuolentutkimuksen ja psykiatrian lähtökohdista tutkimusprosessissa siten, että annamme käyttämiemme käsitteiden ja teorioiden keskustella keskenään ja pyrimme luomaan yhteisiä metodologioita, jotka mahdollistavat monisäikeisten kysymysten avaamista.

Katsaukseen