Pääkirjoitus: Liikkuvan junan kyydissä nitisee ja paukkuu

Taija Kaarlenkaski ja Tiina Seppä

Nitisee ja paukkuu – tieteenalat, yliopistot, yksiköt, osastot ja tiedekunnat. Yliopistoja tehostetaan ja oppialoja yhdistetään, pieni on ehkä kaunista mutta uhanalaista. Niukkuuden diskurssi toistuu Eloren aiemmissakin pääkirjoituksissa (esim. Aarnipuu 2010; Vakimo 2001), mutta huolenaiheista huolimatta Eloren olemassaolo ei ole uhattuna. Päinvastoin.

Lehdellä on nyt kaksi uutta päätoimittajaa, joilla kummallakin tosin on jo aiempaa kokemusta Eloren toimitustyöstä. Elore on nyt ikään kuin pyörähtänyt taas sellaisen kierroksen ympäri, että päätoimitus on konkreettisesti Joensuussa ja perinteentutkimuksen tieteenalalla. Molemmat päätoimittajat, FT Taija Kaarlenkaski ja FT Tiina Seppä ovat Itä-Suomen yliopiston post doc -tutkijoita. Kiitämme edellisiä päätoimittajia sekä nykyisiä ja aikaisempia toimituskunnan jäseniä sujuvien toimituskäytäntöjen ja toimintatapojen kehittämisestä; liikkuvaan junaan on ollut jännittävää, mutta yllättävänkin helppoa hypätä. Haluamme jatkaa Eloren kehittämistä korkealaatuisena tiedelehtenä aiemmin luodulta vahvalta pohjalta. Eloren vakiintunutta asemaa osoittaa, että Julkaisufoorumin vuoden 2014 päivitysarvioinnissa lehti säilytti tason 2, eli johtavan tason, siitä huolimatta että arviointikriteerejä kiristettiin (Pölönen & Ruth 2015, 49).

Avoimen saatavuuden julkaiseminen on nyt tiedepolitiikassa tapetilla. Viime vuoden lopulla opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartan vuosille 2014–2017. Tiekartan on laatinut ministeriön asettama Avoin tiede ja tutkimus -hanke (ATT), jonka tavoitteena on edistää tutkimustiedon avointa saatavuutta. Päämääränä on, että Suomi olisi tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa yksi johtavista maista vuoteen 2017 mennessä. (Rauste 2014.) Painetta tutkimuksen avoimeen julkaisemiseen tulee myös kansainvälisestä tiedeyhteisöstä: esimerkiksi Euroopan komission Horizon 2020 -hankkeissa open access -julkaiseminen on pakollista, ja monet maat ovat julkistaneet omia ohjelmiaan tutkimuksen vapaan saatavuuden edistämiseksi. Taustalla on näkemys siitä, että julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulisi levitä rajoituksitta. (Tiedon saatavuus -työryhmän raportti 2013.) Näiden linjausten mukaisesti merkittävät tutkimuksen rahoittajat ovat hakuohjeissaan alkaneet painottaa vapaan saatavuuden julkaisemista. Esimerkiksi Suomen Akatemia kehottaa hakuohjeissaan julkaisemaan vapaan saatavuuden kanavissa aina kun alalla on tällaisia perinteisiin painettuihin lehtiin verrattuna vähintään samantasoisia lehtiä. Kotimaisista säätiöistä ainakin Koneen säätiö suosittelee julkaisemista avoimen saatavuuden lehdissä.

Open access -julkaisemisen yhteydessä puhutaan usein kultaisesta ja vihreästä linjasta. Kultainen linja tarkoittaa koko julkaisun (kuten artikkelin, lehden tai kirjan) maksutonta saatavuutta verkossa, kun taas vihreällä linjalla tarkoitetaan julkaisun rinnakkaiskopion tallentamista verkossa vapaasti saatavilla olevaan julkaisuarkistoon. Kultaisen linjan julkaiseminen perustuu ainakin kansainvälisesti yhä enenevässä määrin kustantajan keräämiin kirjoittajamaksuihin. (Tiedon saatavuus -työryhmän raportti 2013.) Elore on edustanut kultaisen linjan julkaisemista jo kauan ennen kuin koko käsitettä oli edes keksitty. Lehden vapaa saatavuus perustuu Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan myöntämään julkaisutukeen, Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran panostukseen ja toimituskunnan vapaaehtoistyöhön. Kirjoittajamaksuja ei tällä tietoa ole suunnitteilla, vaikka akateemiset ajat ovatkin tällä hetkellä taloudellisesti ankarat.

Muutoksiakin on tekeillä ja jo tehty, joskaan ne eivät lukijalle juurikaan näy. Lehdelle on haettu ja saatu Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan vertaisarviointitunnus, jonka tarkoitus on sertifioida ja tehdä näkyväksi sekä yhdenmukaistaa vertaisarvioinnin käytäntöjä. Eloren arviointikäytännöt ovat olleet tähänkin asti tunnuksen edellyttämällä tasolla, mutta tunnuksen tarkoitus on tehdä tämä näkyväksi. Uutta pohdittavaa ja työtä aiheutti ainoastaan arviointiprosessin tallentaminen ja arkistoiminen, joiden hoitaminen mahdollisimman tehokkaasti siten, että sekä henkilötietosuoja että arvioinnin anonyymiys toteutuvat, ei ollut aivan yksioikoista.

Toinen muutos koskee teemaltaan vapaiden numeroiden toimituskäytäntöjä artikkelikäsikirjoitusten osalta. Emme pyydä enää abstrakteja, vaan mieluiten valmiita artikkelikäsikirjoituksia. Tämä muutos toivottavasti helpottaa ja yksinkertaistaa toimituksen työtä ja mahdollisesti selkeyttää myös kirjoittajien asemaa. Teemanumeroihin tiivistelmiä edelleen pyydetään. Lisäksi, jos aihe tai käsittelytavan soveltuvuus mietityttää, Elorea saa lähestyä myös tiivistelmän tai synopsiksen muodossa!

Eloren käsillä olevassa teemanumerossa sukelletaan folkloristiikan ja perinteentutkimuksen ytimeen ja keskeisaineistoihin: myytteihin, mytologioihin ja runouteen. Teemaosion ovat toimittaneet Ph.D. Frog, FT Kati Kallio, FT Karina Lukin, FT Eila Stepanova ja prof. Lotte Tarkka. Suuret kiitokset ahkeralle teematoimitukselle! Myyttiteemaan he johdattavat omassa saatteessaan, mutta kiehtovia näkökulmia on tarjolla niin artikkelien kuin katsaustenkin muodossa. Lisäksi tarjoamme myös pinon lektioita, raportteja alan seminaareista sekä tietenkin kirja-arvioita. Nöyrät kiitokset ja kumarrukset osoitamme tietysti koko toimitukselle ja kirjoittajille sekä korvaamattoman työn tehneille vertaisarvioitsijoille.

Eloren tehtävä on suuri ja pieni. Lehden ala on ”perinteentutkimus ja lähialat” ja näitä aloja määrittelemme joka numerossa uudelleen. Tieteenala ei kuitenkaan yksin määritä julkaisupäätöksiä, ja eri alojen kanssa pyritään jatkuvasti myös vuorovaikutukseen. Kognitiivinen neurotiedekin määrittelee nykyisissä keskusteluissa mieltä ja sen olemassaolon ehtoja dialogisiksi (Kalle Haatanen 2015), mikä ei kulttuurintutkijoille ole uusi ajatus. Mieli on siten aina vain suhde toiseen ja toisiin, kuten tiede, jota tehdään paitsi suhteessa lukemattomiin toisiin, myös toisia varten. Ja siinä on myös tieteen mieli. Kuten myös Eloren, kiitos ja olkaa hyvät.

 

Kirjallisuus

Aarnipuu, Petja 2010: Akateemista tuolileikkiä. – Elore 17(2) [online]. < http://www.elore.fi/arkisto/2_10/pk_aarnipuu_2_10.pdf > [30.4.2015.]

Kalle Haatanen 2015: Miten ihmismieli toimii? Yle radio 1. Haastattelussa Aalto-yliopiston kognitiivisen neurotieteen professori Mikko Sams [online]. < http://areena.yle.fi/1-2557045 > [30.4.2015.]

Pölönen, Janne & Ruth, Anna-Sofia 2015: Julkaisufoorumin tasovaatimuksia on kiristetty. – Tieteessä tapahtuu 33(1): 49–51 [online]. < http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/49431/14603 > [27.4.2015.]

Rauste, Päivi 2014: Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta on julkaistu [online]. < http://portti.avointiede.fi/yleista/avoimen-tieteen-ja-tutkimuksen-tiekartta-on-julkaistu > [24.4.2015.]

Tiedon saatavuus -työryhmän raportti 2013. Open access -periaatteet [online]. < https://www.tdata.fi/documents/10180/43697/Tiedon+saatavuus+-ty%C3%B6ryhm%C3%A4n+raportti/b795c30d-a08a-4aca-a540-d8d3fb1b1364 > [24.4.2015.]

Vakimo, Sinikka 2001: Lukijalle. – Elore 8(1) [online]. < http://www.elore.fi/arkisto/1_01/vak101.html > [30.4.2015.]