2/2014 Abstraktit – Abstracts

Venla Sykäri

Sitä kylvät, mitä niität. Suomenkielinen improvisoitu rap ja komposition strategiat

Freestyle on improvisoitua eli paikan päällä tuotettua rap-lyriikkaa. Artikkelissa tarkastellaan suomenkielistä freestylea ja sen käyttöä erilaisissa esitystilanteissa sekä performanssin konventioiden että komposition tuottamisen osalta. Tutkimuksen folkloristinen näkökulma perustuu aiempaan kenttätyökokemukseen runokielisen riimillisen komposition ja performanssin tutkimuksessa (Sykäri 2011). Artikkelin aineistona on suomalaisten freestylen taitajien kanssa 2013/2014 käydyt keskustelut, performanssien havainnointi sekä litteroitujen aineistojen analyysi. Tutkimusprosessi on dialoginen: myös analyysin tuloksista on keskusteltu kulttuurintuottajien kanssa.

Improvisoitua rap-lyriikkaa on tuotettu suomenkielellä noin vuodesta 1996 alkaen. Ilmaisu on tässä lyhyessä ajassa kehittynyt suomen kielen äänteellisiä ominaisuuksia poetiikassaan taitavasti hyödyntäväksi ilmaisukieleksi. Ilmaisukielen rekistereinä eli esityksen kontekstiin sidonnaisina muotoina kulttuurintuottajat erottavat toisistaan battlen eli kilpalaulun sekä vapaamuotoisemman freestylen. Battlessa toisiaan vastaan yleisön edessä asettuvien kilpailijoiden päämääränä on voittaa vastustajansa, ja ilmaisua ohjaa retoristen positioiden otto, argumentatiivisuus ja vastustajan pilkkaaminen ja itsekehu. Tyypillisin freestylen esityskonteksti on kuitenkin vapaamuotoinen riimittely vertaisyhteisössä, ja uusimpana esityskontekstina on yleisön kanssa vuorovaikutteinen, yleisön antamiin aiheisiin perustuva impro-rap.

Komposition lähtökohtina ovat räppäyksen eli puhelaulun rytmiset jaksot ja säkeenloppuiset, yleensä riimiparein toteutuvat vokaaliriimit. Esiintyjä voi tuottaa säkeitä varsin vapaamuotoisesti ajatustenvirran myötä mielessä muodostuvien riimiparien potentiaalia hyödyntäen ja riimisanoihin sopivia lauseita muodostaen. Argumentoidessaan esiintyjä pyrkii muodostamaan ensin argumentaatioyksikön jälkimmäisen säkeen eli iskulainin (punchline), jonka pohjustukseksi edeltävä säe tai säkeet esityshetkellä tuotetaan.

Compositional strategies in Finnish improvised freestyle rap

Freestyle rap is improvised, on-the-spot production and performance of rap lyrics. This article analyses the characteristics of the Finnish freestyle and the strategies of composition connected to different performance styles. The folkloristic study is based on earlier knowledge of oral composition and performance, and recent ongoing fieldwork among Finnish freestyle rappers. The data consists of interviews with freestylers, observation during freestyle performances, and analysis of textualised performances.

Rappers have produced improvised lyrics in Finnish from around 1996. During this short time-span Finnish freestyle has become a self-contained expressive idiom, which artistically employs the phonetic and poetic potential of the Finnish language. As a context-specific register, the artists further separate the rap battle, a verbal duel. In the battle the contestants’ aim is to win the rival, and rhetoric positions, strict argumentativeness and dissing and boasting are among the means that serve this end. The most typical performance context is, however, informal freestyling among a peer group. Recently, Finnish freestyle has also been brought into public performances that interact with the audience. The composition is based on the rhythmic units and vocal rhymes situated at least in line ends, as well as on argumentative and associative structures, in which the creation of punchlines or the emerging rhyme structures play the leading role.

 

Pasi Saarimäki

Nuorten miesten kirjeitse ohjailemat seurustelusuhteet 1800-luvun lopun sisäsuomalaisella maaseudulla

Artikkelissa tarkastellaan 1800-luvun Keuruun käräjäkunnassa, sisäsuomalaisella maaseudulla eläneiden nuorten miesten ja naisten seurustelusuhteiden kehittymistä kohti avioliittoa ja sitä, kuinka tälle tielle alkoi kasautua ongelmia. Tutkimuksen ensisijaisena lähdeaineistona ovat miesten seurustelusuhteiden aikana kumppaneilleen lähettämät intiimit yksityiskirjeet (12 kappaletta), jotka naiset olivat tuoneet aviottoman lapsen elatusoikeudenkäynteihin todisteeksi suhteen aikaisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Artikkeli sijoittuu kansanihmisten kirjoittamia tekstejä tarkastelevaan monitieteiseen historiantutkimuksen alaan. Artikkelissa esitetään, että kirjeet kirjoittaneet miehet pyrkivät ohjamaan suhdetta sen eri vaiheissa. Artikkelissa analysoidaan, kuinka miehet pyrkivät edistämään suhdetta kohti avioliittoa tunteellisten ilmausten ja tapaamisesta sopimisen välityksellä. Kirjeet mahdollistavat samalla aikakauden seurustelukulttuuriin liittyvien ilmiöiden, kuten tapailemisen, kahdenkeskisten kihlausten, aviolupausten ja seksin arvioimisen. Suhteiden loppuvaiheiden osalta artikkelissa arvioidaan suhteiden kaatumisten syitä ja erityisesti sitä, miten miehet kirjeissään reagoivat raskauden paljastumisen ja aviottoman lapsen syntymän jälkeen. Kirjeistä on luettavissa miesten hämmennys, joka tuotiin esiin monin tavoin: tunteiden vakuutteluina, aviottoman syntyperän kommentointina ja mustasukkaisina purkauksina.

Dating in the letters of Finnish male youngsters of the late 19th century

The article examines how courtships between young men and women developed towards marriage and how these intimate relationships ended in the District Court of Keuruu in rural Central Finland in the late 19th century. The main source material for the article was twelve personal letters sent by men to their companions, which mothers of illegitimate children presented to the court in the course of child maintenance cases in order to proof their claims about sexual activity. The article is linked to the interdisciplinary field of historical research that examines texts produced by common, uneducated people. These texts make it possible to investigate their own actions, thoughts and emotions. The article argues that by way of these letters men seek to govern their relationships. First, the article discusses how men contributed to courtships towards marriage with the help of emotional expressions and by arranging personal appointments. Furthermore, it is possible to examine the phenomena related to courtship culture: appointments, person-to-person engagements, promises of marriage and sex. In the final part of the article, examination is focused both on the causes for the termination of courtships and men’s reactions to pregnancy and childbirth. Men’s confusion was expressed by way of romantic emotional expressions, comments on the child’s illegitimate origin, and jealous outbursts.

 

Kari Korolainen

Perinnetieteet ja piirrosten tieto. Piirrosten asema Axel Olai Heikelin ja Elsa Enäjärvi-Haavion tutkimuksissa

Artikkelissa käsitellään piirrosten asemaa suomalaisissa perinnetieteissä, erityisesti kansatieteilijä Axel Olai Heikelin ja folkloristi Elsa Enäjärvi-Haavion tutkimuksissa. Yhtäältä tutkimuksessa syvennytään siihen, miten tutkimuksia, tutkijoita ja piirtäjiä on paikannettu oppihistoriallisesti. Toisaalta keskitytään siihen, mitä piirroksilla on tehty tutkimuksissa. Näkökulmina ovat sekä kulttuurintutkimuksen konteksteihin että etnometodologisiin tutkimuskäytäntöihin syventyvät tarkastelutavat. Artikkelissa sivutaan myös monia visuaalisen tutkimuksen keskusteluja. Analyysissa sovelletaan sekä kategorioiden tutkimisen (jäsenkategorisoinnin analyysi) että multimodaalisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimusaineistona on Heikelin ja Enäjärvi-Haavion tutkimuksia sekä näihin liittyviä arkistoaineistoja piirroksineen. Lisäksi tarkastellaan useita tutkimuksia suomalaisen perinteentutkimuksen ja sen oppihistorian alalta.

Tutkimuksen aluksi tuodaan esiin, miten oppihistoriallisissa teksteissä ja alan tutkimuksissa sekä Heikel että Enäjärvi-Haavio näyttäytyvät alan pioneereina, mutta samalla myös moniulotteisina tutkijoina. Piirtäjät ja taitelijat esitetään samaisissa teksteissä nimenomaan piirrosten tekijöinä, tosin heidänkään roolinsa eivät ole aina yksiulotteisia. Artikkelin jälkimmäisessä osassa tarkastellaan erityisesti piirrosten menetelmällisiä ulottuvuuksia. Multimodaalisen tutkimuksen keinoin osoitetaan lisäksi, miten tutkimusten näkökulmat konkretisoituvat käytännössä piirrosten myötä.

Artikkelissa havainnollistetaan monin esimerkein, miten piirrosten näkökulmasta katsottuna folkloristiikan ja kansatieteen näkökulmat kohtaavat. Piirrokset eivät näyttäydy myöskään vain kuvituksena perinnetieteellisen tiedon kannalta, joten niiden huomioiminen on perusteltua yleisemmin oppialan keskustelujen piirissä.

Folklore Studies and Knowledge of Drawings: The Use of Sketches in Axel Olai Heikel’s and Elsa Enäjärvi-Haavio’s Studies

The article deals with drawings in Finnish folklore studies, especially in the studies of ethnologist Axel Olai Heikel and folklorist Elsa Enäjärvi-Haavio. The author argues how the studies, the researchers, and the drawers are dealt with in scholarly history discussions, and, secondly, how these researchers have made use of drawings. Attention is devoted to cultural studies and its contextual approach, as well as ethnomethodology and its focus on the research practices. Visual studies are also briefly discussed. Moreover, the methods of categorisation analysis and multimodal analysis are used in tandem. The research material consists of Heikel’s and Enäjärvi-Haavio’s studies and archival materials. Additionally, several disciplinary history texts are examined.

The article illustrates that Heikel and Enäjärvi-Haavio can be seen as pioneers in their respective fields, and as versatile researchers at the same time. The artist’s role as a drawer is not always self-evident. Moreover, it is argued that the viewpoints of folkloristics and ethnology overlap in some cases. Finally, the drawings are emphasised here as part of the methods. By means of the multimodal analysis it is illustrated how the drawings have concretised their theoretical viewpoints. Thus, drawings here do not serve merely as an illustration. 


Eerika Koskinen-Koivisto

Tutkimuskohteena läheinen ihminen – Refleksiivisen ja dialogisen tutkimusotteen mahdollisuudet ja rajoitukset etnografisessa tutkimuksessa

Niin antropologit, kansatieteilijät kuin folkloristitkin ovat kirjoittaneet tutkimuskohteen läheisyydestä, tutulla kentällä ja ”kotona” tehtävästä tutkimuksesta. Pohdinnat paikantumisesta, tutkimusetiikasta ja tutkijan roolista alkoivat niin sanotun refleksiivisen käänteen myötä 1980- ja 90-lukujen aikana. Tämä artikkeli perustuu väitöskirjalleni, jossa tarkastelin isoäitini Elsa Koskisen elämänkerrontaa. Analysoin kertomuksia paitsi suhteessa hänen elämänhistoriaansa ja kokemusten kirjoon myös kulttuurisen kontekstiin, joka kattaa laajan aikajänteen menneisyydestä nykypäivään. Lähtökohtanani oli, että neuvottelu yksilön kokemusten ja kulttuuristen normien ja ideaalien välillä rakentuu ylisukupolvisessa dialogissa, jonka toinen osapuoli itse olen. Jälkikäteen tarkasteltuna vaikuttaa kuitenkin siltä, että tutkimusasetelmastani ja tavoitteestani huolimatta onnistuin monin paikoin häivyttämään itseni, omat tavoitteeni sekä osuuteni tutkimuksessani esittämiini tulkintoihin.

Pohdin artikkelissa tutkimuskohteen läheisyyden, erityisesti sukulaisuuden, mukanaan tuomia haasteita sekä dialogisen ja refleksiivisen tutkimusotteen mahdollisuuksia ja rajoituksia etnografisessa tutkimuksessa. Kysyn, miten refleksiivisyys ja dialogisuus ohjasivat tutkimustani ja toteutuivat sen eri vaiheissa: aiheen valinnassa ja kysymysten muotoutumisessa, aineistonkeruun ja haastattelun konteksteissa, tutkimuseettisissä valinnoissa sekä analyysin ja tulkintojen prosessissa, joka kulminoituu tutkimustekstin kirjoittamiseen. Pohdin myös läheisen suhteen ja sukulaisuuden vaikutusta dialogin syntymiseen ja luonteeseen sekä tehtyihin tulkintoihin. Mahdollistaako vai estääkö tutkimuskohteen läheisyys dialogisen metodologian toteutumisen tutkimuksen eri vaiheissa?

Studying a Relative: The Potential and Challenges of Reflexivity and Dialogic Methodology in Ethnographic Research

Along with the so-called reflexive turn and dialogic and constructive epistemologies, reflexivity became a crucial part of the ethnographic research process. The studies that are conducted among one’s close social circles require special attention when it comes to the choices made throughout the research process and the relationship between the researcher and the informant(s). This article rests upon the life narrative interviews that the author made with her grandmother for her PhD research. In the dissertation, the starting point was that a life narrative that is about negotiation between individual experience and cultural norms and ideals, is constructed within the context of intergenerational dialogue, in which the author also participated.

In the article, the author scrutinises the challenges caused by a closer relationship between the informant and their relatives, as well as the potential and risks embedded in the dialogic and reflexive approach in ethnographic research. It is argued how reflexive and dialogic epistemologies shaped the research at different phases of the process: when choosing the topic, formulating the adequate research questions, gathering the research material, analysing it, and, finally, when presenting these interpretations in a text. The author also reflects on the impact of a close relationship between the researcher and the informant in the creation of a dialogue and in the interpretations made.