Kari Korolainen: Perinnetieteet ja piirrosten tieto

Perinnetieteet ja piirrosten tieto

Piirrosten asema Axel Olai Heikelin ja Elsa Enäjärvi-Haavion tutkimuksissa

Kari Korolainen

Piirroksia on käytetty eri aikoina ja eri kulttuureissa lukuisiin tarkoituksiin. Niitä on hyödynnetty niin ikään suomalaisia perinnetieteissä eli folkloristiikassa ja kansatieteessä, mutta piirrosten asemaa on pohdittu vähemmän tieteenalan tietokäsitysten kannalta. Perinnetieteiden piirissä piirroksia on käsitelty useimmiten alan tutkijoiden uraa tarkasteltaessa, kuten esimerkiksi U. T. Sireliuksen (Lehtonen 1972) ja Samuli Paulaharjun (Laaksonen 1999, Harju 1989) yhteydessä. Kansatieteellisen rakennustutkimuksen alalla muiden muassa A. O. Heikeliä ja U. T. Sireliusta pidetään uranuurtajina piirrosten soveltajina (Lehtonen 1972, 175). Myös perinnekartat voi ajatella yhtenä perinnetieteellisen, metodisen piirtämisen muotona (ks. Lehtipuro 1974, 25–26; Sarmela 1965; Haavio 1939). Taidepiirroksia taas on käytetty lähinnä perinnetieteiden aiheiden kuvittajina esimerkiksi niin sanotussa Kalevala-taiteessa tai karelianismissa (ks. Knuuttila 2010; 1978; Sihvo 2003). Perinnetieteiden lähialoista muun muassa arkeologiassa piirtämisellä on ollut merkittävä rooli.

Käsittelen kirjoituksessani piirrosten asemaa perinnetieteellisen tiedon tuottamiseen liittyvien kysymysten ja tutkimuskohteiden kuvailun kannalta.

Artikkeliin