Lectio: Jussi Lehtonen

Kansatieteellinen tulevaisuudentutkimus

Jussi Lehtosen lectio praecursoria Turun yliopistossa 22.10.2016

 

Jussi Lehtonen

Aloitetaan miettimällä jotakin arkiaamua jossakin suomalaisessa kaupungissa. Ratin takana istuu äreähkö keski-ikäinen mies, joka yrittää selvitä aamuruuhkan läpi työpaikalleen. Kaistat ovat täynnä autoja, liikenne matelee, torvet soivat ja kuten joka aamu, iso risteys on tukossa autoista, kun liikennevalot viimein vaihtuvat.

Kun auton kuljettaja on aikansa sadatellut tilannetta ja jono lähtee taas vetämään, takapenkillä istuva kansatieteilijä kumartuu hieman eteenpäin ja käynnistää digitaalitallentimensa. Ensimmäinen kysymys singahtaa ilmoille ja vilkas keskustelu täyttää auton. Autoilija pääsee purkamaan tuntojaan aamuliikenteen epäkohdista. Palataan tähän tilanteeseen vielä lopuksi uudelleen.

Kansatiede ajassa

Kansatieteellinen tutkimus on aina elänyt ajassa. 1800-luvulla etsittiin suomalaisuuden juuria ja 1900-luvulla seurattiin perinteisen maaseutuyhteiskunnan muuttumista kaupungistuneeksi Suomeksi. 2000-luvulla Turun yliopiston kansatieteen oppiaineessa tutkimuksen keskiössä ovat monet nykyhetkeen linkittyvät ilmiöt ja asiat. Nämä kaikki tutkimusteemat, vuosisadasta riippumatta, käsittelevät usein ihmisen elämää sen eri ilmenemismuodoissa sekä yksilön selviytymistä jokapäiväisessä arjessa.

Ihmiset elävät arkielämää myös tulevaisuudessa. Aikataso ei olekaan kansatiedettä määrittävä tekijä – tai paremminkin, aikataso ei rajaa kansatieteellisen tutkimuksen tekemistä. Usein ihmiset edelleen mieltävät kansatieteen historiaan kiinnittyväksi tieteenalaksi, joka tutkii menneitä asioita. Kärjistetysti voidaan ehkä sanoa, että kansatiede voisi näyttää tutkivan rukinlapoja ja hanhenjalkaäkeitä ja sellaista mennyttä yhteiskuntaa ja rahvasta, jota ei enää ole. Mutta tämä ei ole totuus, kuten tiedämme.

Toki kansatieteilijä usein edelleenkin tutkii historiallista arkielämää ja tämä on hyvin tärkeää tutkimusta. Jotta ymmärrämme nykyhetken elämäämme, meidän tulee tietää miten ennen on tehty ja mitkä ratkaisut ovat johtaneet ympärillämme näkyvän maailman muotoutumiseen. Samaan aikaan tehdään paljon tutkimusta, jossa keskiössä on nykyhetki ja sen kulttuuriset piirteet sekä arkielämän ilmenemismuodot nykyisissä yhteiskunnissamme.

Kansatieteen professori Pekka Leimu on kirjoittanut vuonna 1992 ilmestyneessä artikkelissaan kansatieteen tutkimuskohteista. Hänen mukaansa kansatieteen professori Ilmar Talve määritteli 1970-luvulla kansatieteen tutkimuskohteiksi esimerkiksi esiteollisen ajan kansankulttuurin, teollisuustyöväen tutkimuksen sekä urbaanin kansatieteen – mutta laajempana käsitteenä myös nykyhetken tutkimuksen. Talve ei mainitse tulevaisuutta eikä se liioin Leimun artikkelin kirjoitushetkellä, eli 1990-luvun alussa, ollut vielä kansatieteellisen tutkimuksen aikatasona. Leimu kuitenkin kirjoittaa artikkelissaan myös siitä, miten kaikille tieteenaloille on tärkeää kehittyä edelleen ja näin ollen myös kansatiede tullee kehittämään tutkimuskohteitaan tulevaisuudessakin. (Leimu 1992, 203–11 passim.)

Tässä tutkimuksessani olen kehittänyt kansatieteen tutkimuskohdetta edelleen eteenpäin. Olen laajentanut Pekka Leimun ja Ilmar Talven aiemmin määrittelemien tutkimuskohteiden aikatason nykyhetkestä kohti tulevaisuutta. Kansatieteessä tämä on uutta. Rakennan tutkimuksessani skenaarioita ihmisten tulevaisuuden arkielämästä. Tämä tulkinta rakentuu vahvan historian ja nykyhetken tietämyksen päälle. Taito hahmottaa pitkä aikajana ja siinä tapahtuneita kehityskulkuja ja muutoksia nimenomaan tavallisen ihmisen näkökulmasta onkin mielestäni kansatieteellisen tulevaisuudentutkimuksen vahvuus.

Tulevaisuus tutkimuskohteena

Käsitteenä kansatieteellinen tulevaisuudentutkimus on uutta. Ennen käsillä olevaa tutkimusta ei tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä ja näkökulmia ole käytetty tämän tasoisessa kansatieteellisessä tutkimuksessa. Tieteenalallamme on totuttu helposti yhdistelemään menetelmiä, teorioita ja näkökulmia toisilta tieteenaloilta. Pääasia on se, että saamme ihmisten arkielämään liittyvään tutkimuskysymykseemme vastauksia eikä se, että käytämme tiedon prosessoinnissa tai hankinnassa juuri täsmällisesti omia välineitämme – unohtamatta kuitenkaan kenttätyön leimallisuutta kansatieteellisessä tutkimuksessa.

Tässä mielessä ajateltuna tulevaisuudentutkimus ei siis ole mitään uutta ja yllättävää, kun sitä tarkastelee kansatieteilijänä. Mutta uutta onkin nimenomaan tulevaisuudentutkimus tieteenalana, jota ei aiemmin ole kansatieteeseen yhdistetty. Ja toisaalta, myös tutkimuksen ajallinen elementti on uusi. Historian ja nykyhetken rinnalle on nyt näkyvästi nostettu myös tulevaisuuden arki.

Kansatiede on tulevaisuudentutkimukseen verrattaessa vanha tieteenala. Sen sijaan tulevaisuudentutkimus on Suomessa vakiinnuttanut tieteellisen oppituolin asemansa vasta aivan viime vuosina. Tiedonalaksi kutsuttuna se on kuitenkin jo pitkään tehnyt merkittävää tutkimusta lukuisten tärkeiden teemojen parissa, maailmanlaajuisesti ja yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti osallistuen.

Yksi näitä kahta tieteenalaa meidän ajassamme yhdistävä tekijä onkin ajankohtaisuus. Kansatieteessä me olemme tarttuneet helposti tutkimusteemoihin, jotka juuri sillä hetkellä tuntuvat olevan merkityksellisiä yhteiskunnassa tai ovat jotenkin murrostilanteessa. Nämä ovat usein juuri niitä ilmiöitä, joita muut tieteenalat eivät tutki. Tulevaisuudentutkimus miettii asiaa vielä tästä eteenpäinkin ja näkee nykyhetken lähtöalustana tulevaisuudelle, jonka me itse rakennamme.

Tulevaisuuden ymmärtäminen tutkimuskohteeksi saattaa osoittautua joillakin tieteenaloilla haasteeksi. Tulevaisuudentutkija Pentti Malaska kirjoittaa, että niin sanotut vanhat tieteenalat eivät helposti tavoita yhteiskunnan murroskohtia. Siihen on hänen mukaansa syynä näiden tieteenalojen tarve erottautua muista tieteenaloista. Toisin sanoen, nämä niin sanotut vanhat tieteenalat tutkivat jotakin ilmiötä pääasiassa oman suppean näkökulmansa avulla eivätkä laaja-alaisesti, kuten tulevaisuudentutkimus. Voimakas tarve erottautua muista tieteenaloista vahvistaa siis muureja ja vähentää monimuotoisten ja soveltavien tulosten saamista. Muutoksen tutkiminen muilla tieteenaloilla alkaa Malaskan mukaan vasta, kun on tarpeeksi esimerkiksi kirjallista tai muuta tieteenalalle tyypillistä aineistoa saatavilla. (Malaska 1993, 10–13 passim.)

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilmiö on ehtinyt jo tapahtua ja muotoutua jonkinlaiseksi ennen kuin nämä niin sanotut vanhat tieteenalat rohkenevat tehdä siitä tutkimusta. Tulevaisuudentutkimus sen sijaan ei arastele tarttua kehittymässä oleviin ja sirpaleiselta tuntuviin tutkimusaiheisiin, joiden lähteistöä ei voi vielä kaivaa suoraan kirjastosta tai arkistosta, tai saada talteen edes haastattelemalla. Yhteiskunta on monimuotoinen toimintaympäristö. Perustutkimuksen kartoittamat teemat ovat merkityksellisiä lähtökohtia monitieteiselle soveltavalle tutkimukselle.

Soveltava kansatiede

Tulevaisuudentutkimus on yhteiskunnallisesti vaikuttava tieteenala, jonka merkitys nähdään tärkeäksi aina eduskuntaa myöten. (Tulevaisuusvaliokunta (www).) Yhdistettynä kansatieteeseen, tulevaisuudentutkimuksen avulla on mahdollista vaimentaa mahdollisten tulevien ongelmien vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Toisaalta voidaan rakentaa sellaisia tulevaisuuksia, joissa ihmiset viihtyvät ja kohtaavat toisensa ja tekevät työtään niin, että arjen muutos nousee ihmisistä itsestään. Tämä sopii hyvin yhteen soveltavan kansatieteen näkökulman kanssa.

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on kirjoittanut osuvasti monitieteisyyden ja uusien näkökulmien tarpeesta. Hänen mukaansa ”potkuriteknologian asiantuntijat olivat huonoja ennakoimaan lentokoneiden tulevia huippunopeuksia siinä vaiheessa, kun uusi teknologia, suihkuturbiinit, oli vasta oraalla heikkona signaalina ja muiden kuin potkuriteknologian asiantuntijoiden pätevyysalueella”. Mannermaan mukaan tutkijan on hedelmällistä aika ajoin osallistua toisenlaisten paradigmatodellisuutta edustavien tieteenalojen tilaisuuksiin saadakseen etäisyyttä omaan aiheeseensa. (Mannermaa 2004, 23.)

Monitieteisyys on merkittävä voimavara, joka on nyttemmin huomioitu jo peruskoulujen uusien opetussuunnitelmienkin tasolla. Samalla yliopistoissa on ryhdytty tietoisesti rikkomaan vanhoja tieteenalojen raja-aitoja luomalla monitieteisiä opintokokonaisuuksia. Kuten eräät ruotsalaiset kansatieteilijät kirjoittavat, yliopisto-opiskelijoiden tarve niin sanottuun käytännönläheiseen tieteentekemiseen on kasvanut merkittävästi. Pelkästään teoreettisen asian opiskelu ei enää riitä, vaan samalla halutaan selvittää jotakin reaalimaailman ongelmaa ja löytää siihen ratkaisuja. (O’Dell & Willim 2011, 28.)

Samanlaisia näkökulmia nousee esiin myös muista yhteyksistä. Osana yliopistopedagogiikan opintoihin tekemääni tutkielmaa toteutin laajan kyselyn, jonka vastauksissa opiskelijat kaipasivat opintoihinsa enemmän monitieteisyyttä ja eri tieteenaloilta tulevien opiskelijakollegojen kanssa tehtäviä yhteisiä projekteja. Myös läheisempää suhdetta yhteiskuntaan, jossa elämme, kaivattiin. Vastaajat edustivat kaikkia Turun yliopiston tiedekuntia, eivät siis vain humanisteja tai kansatieteilijöitä. (Lehtonen 2016.)

Tulevaisuudentutkimus yhdistettynä kansatieteeseen on soveltavaa kansatiedettä. Soveltavaa kansatieteellistä tutkimusta on Suomessakin tehty, mutta siitä ei välttämättä ole käytetty tätä nimitystä. Soveltavan kansatieteen avulla tarjotaan ratkaisumalleja sellaisiin ongelmiin, jotka löytyvät joko tutkijan kehittämästä kysymyksenasettelusta tai esimerkiksi jonkin organisaation itse kuvailemista ongelmista. Monitieteisyys ja tiimityöskentely, jotka suomalaisessa yliopistoyhteisössä ovat toisinaan edelleenkin vasta kehitysasteella, ovat etnologien Billy Ehnin ja Orvar Löfgrenin mukaan tärkeitä soveltavan kansatieteen näkökulmaa käytettäessä. (Ehn & Löfgren 2009, 39, 44.) Tulevaisuudentutkimus on lähtökohtaisesti monitieteistä eikä kansatiedekään pyri rakentamaan muureja toisia tieteenaloja vastaan.

Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä on lukemattomia. Uusia kehitetään ja vanhoja muokataan koko ajan. Tätä tukee mainittu monitieteisyys: toiselta tieteenalalta tuleva tutkija voi kehittää olemassa olevasta tutkimusmenetelmästä omien lähtökohtiensa ja osaamisensa avulla juuri itselleen parhaiten sopivan. Kuten tulevaisuudentutkija Wendell Bell sanoo, tulevaisuuden näkökulman pystyy löytämään lähes jokaisesta tutkimusaiheesta. Hän toteaa, että tulevaisuudentutkijoiden tarkoituksena ei ole omia tieteenalaa vain itselleen. (Bell 2003, 113.) Tämä mahdollistaa mutkattoman monitieteisyyden ja menetelmäkehityksen sekä laajan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Tulevaisuudentutkimus ei rakenna raja-aitoja vaan pyrkii rikkomaan niitä.

Soveltava kansatiede ja tulevaisuutta rakentava tutkimus eivät ole vähemmän tieteellistä tiedettä kuin pelkästään teoreettisten asioiden käsitetasolla tapahtuva pohdiskelu. Soveltava kansatiede rakentuu, kuten etnologi Tom O’Dell kirjoittaa, oman tieteenalamme teorioiden ja historiallisen kehityksen päälle. (O’Dell 2009, 26.) Kansatieteilijä käyttää ongelmanratkaisutaitojaan esimerkiksi jonkin yhteisön, yksilön tai organisaation hyväksi.

Ulkopuolelta annettu tilaustyö ei tarkoita sitä, että hylkäämme osaamisemme kerätä aineistoa ja tulkita sitä kansatieteilijöinä. Sen sijaan otamme näkökulmaksi tilaajan maailmankuvan, josta meille luonteenomaisella tulkinnalla etsimme vastauksia tutkimusongelmaan. Kansatieteellisen tulevaisuudentutkimuksen kivijalkana ovat sekä kansatieteen että tulevaisuudentutkimuksen tieteenalojen perusteet ja lähtökohdat.

Tästä huolimatta elinkeinoelämän ja yritysmaailman toimintojen ainakin näennäinen edistäminen saatetaan edelleen kokea epäilyttävänä humanistien keskuudessa, vaikka näiden asioiden tutkiminen ja kehittäminen eivät tarkoita sielunsa myymistä markkinavoimille. (O’Dell 2009, 23–26 passim.) Tutkimuksen avulla pystyy tarvittaessa tuomaan esiin uudenlaisia näkökulmia myös yritysten ja kaupallisen sektorin pohdittaviksi. Samaan aikaan tällainen tutkimus herättää yhteiskunnallista ja esimerkiksi organisaatioiden sisäistä keskustelua.

Lopuksi

Palataan nyt esitykseni alussa mainitsemaani ruuhkassa seisovaan autoon. Kansatieteilijän lisäksi auton takapenkillä istuu nimittäin toinenkin henkilö. Hän on tulevaisuudentutkija. Kun nämä kaksi tutkijaa yhdistävät voimansa, autoilija ja monet hänen kanssakärsijänsä ruuhkassa saavat äänensä kuuluville uudella tavalla. Miltä ruuhka näyttää autoilijan silmin? Mistä ruuhka autoilijan mielestä johtuu? Millä toimenpiteillä se ehkä helpottaisi? Mitä merkityksiä ruuhka ja toiset autoilijat saavat autoilijan mielessä? Entä miten aika ruuhkassa voisi kulua hyödyllisesti? Ja niin edelleen. Kansatieteilijä ja tulevaisuudentutkija voivat myös sulautua yhdeksi tutkijaksi, joka hallitsee molemmat näkökulmat.

Esimerkiksi näiden tietojen avulla tutkija voi rakentaa nykytilananalyysin tutkimuskohteestaan. Sen jälkeen hän voi tarjota vaikkapa vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia ongelmien ja epäkohtien ratkaisemiseksi esimerkiksi liikennevirastolle, kaupungin virkamiehille tai autonvalmistajille. Soveltava kansatiede ja tulevaisuudentutkimus ovat yksi väylä ihmisten arjen helpottamisessa.

Kansatieteellisen tulevaisuudentutkimuksen perusteet on nyt luotu. Kuten tieteenaloilla yleensäkin, on seuraavaksi vuorossa pohdinta siitä, onko tässä uudessa lähestymistavassa jotakin sellaista, jota voidaan työstää edelleen ja jos voidaan, mihin suuntaan. Tieteenalan sisäinen sekä tieteidenvälinen keskustelu on tarpeen, jotta voidaan luoda jotakin uutta ja kehittää nyt luotuja aihioita tarvittaessa eteenpäin.

Ihminen on elänyt arkeaan historiassa. Hän on kokenut suuren sodan tai luonnonmullistuksen, josta voimme lukea historiankirjojen sivuilta. Massalta vaikuttava ihmisjoukko koostuu yksilöistä eikä massa ole yhtenäinen, vaikka se siltä ulospäin näyttäisi. Kansatieteilijä näkee historiassakin yksilön ja sama koskee nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Yksilö toimii osana yhä individuaalimpaa maailmaa ja saattaa kuulua moniin fyysisiin ja virtuaalisiin yhteisöihin. Tämä ihminen elää omaa arkeaan myös tulevaisuudessa. Soveltavan kansatieteen ja tulevaisuudentutkimuksen näkökulmien avulla voidaan etsiä vaihtoehtoisia ratkaisumalleja tulevien vuosien ja vuosikymmenten arjen haasteisiin.

 

Lehtonen, Jussi 2016: Skenaarioita maaseudun palveluista. Kaupat, kirjastot, pankit ja postit historiasta tulevaisuuksiin. Annales Universitatis Turkuensis C 429. Turun yliopisto, Turku.
[http://www.doria.fi/handle/10024/125357]

Lähteet

Bell, Wendell 2003: Foundations of futures studies. History, purposes and knowledge. Volume 1: Human science for a new era. Transaction Publishers, New Brunswick.

Ehn, Billy & Löfgren, Orvar 2009: Ethnography in the marketplace. Culture Unbound. Journal of current cultural research 1/2009. Linköping University, Linköping. Ss. 31–49.

Lehtonen, Jussi 2016: Valmistusmylly ja yksittäiskurssitutkinto. Tulevaisuuskuvia Turun yliopiston opetuksesta vuonna 2025. Julkaisematon opinnäyte. Kasvatustieteellinen tiedekunta, Yliopistopedagogiikka, Turun yliopisto.

Leimu, Pekka 1992: The achievements and challenges of Finnish ethnology on the brink of the 1990s. Teoksessa Matti Räsänen (toim.): Pioneers. The History of Finnish Ethnology. Studia Fennica Ethnologica 1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Malaska, Pentti 2003: Tulevaisuustietoisuus ja tulevaisuuteen tunkeutuminen. Teoksessa Matti Vapaavuori & Santtu von Bruun (toim.): Miten tutkimme tulevaisuutta? Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Helsinki.

Mannermaa, Mika 2004: Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus. WSOY, Helsinki.

O’Dell, Tom 2009: What’s the use of culture? Culture Unbound. Journal of current cultural research 1/2009. Linköping University, Linköping. Ss. 15–29.

O’Dell, Tom & Willim, Robert 2011: Composing ethnography. Ethnologia Europaea – Journal of European Ethnology. Volume 41:1. Museum Tusculanum Press, Copenhagen. Ss. 27–39.

Tulevaisuusvaliokunta (www). Tulevaisuusvaliokunta – Eduskunta. https:www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/tulevaisuusvaliokunta/Sivut/default.aspx Luettu 12.10.2016.

 

FT Jussi Lehtonen työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopiston kansatieteen oppiaineessa ”Eläinten toimijuus yhteiskunnassa” -tutkimushankkeessa (SA).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *