Uutta, vanhaa ja kierrätettyä – kohti metodologista synteesiä ja dialogista tilaa

 Frog & Latvala, Pauliina (eds.) 2013: Approaching Methodology. Second revised edition with an introduction by Ulrika Wolf-Knuts. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia. Humaniora 368. Annales academiae scientiarum fennicae. Helsinki: Finnish Academy of Science and Letters. 429 sivua.

Mari Purola

 

Approaching Methodology on moniääninen artikkelikokoelma, joka lähestyy metodologisia kysymyksiä teorian ja käytännön esimerkkien kautta. Kirja on suunnattu perinnetieteiden opiskelijoille ja tutkijoille. Sitä edelsi metodeja käsittelevä teemanumero RMN Newsletter -julkaisussa. Kirjoittajajoukko on kansainvälinen, joskin aiheet painottuvat skandinaaviseen tutkimukseen. Tieteenaloina edustettuina ovat perinteentutkimuksen lisäksi muun muassa kielitiede, etnologia, semiotiikka ja historia.

Kahdeksantoista artikkelia ja johdanto muodostavat ensi katsomalta kokoelman, jonka artikkeleissa esitellään hyvin erilaisia tutkimusmetodeja varsin käytännönläheisesti. Aineistot vaihtelevat muistelukerronnasta keskiaikaisten kuvien tutkimukseen ja haastatteluihin. Approaching Methodologyn sanomaksi nousee kuitenkin perinnetieteiden metodologian vähittäinen siirtyminen kohti Kuhnin paradigman synteesi-vaihetta (Kuhn 1994). Jos käsitetään kielitieteen strukturalististen ja funktionaalisten metodien dominanssi teesiksi ja performanssikeskeinen synkroninen tutkimus antiteesiksi, tarjoavat Frogin ja Pauliina Latvalan toimittaman kirjan kirjoittajat näiden näkemysten synteesiä seuraavaksi metodologiseksi kehitysvaiheeksi.

Metodeista metodologiaan

Approaching Methodology liikkuu metodien ja metodologian välimaastossa. Kirjassa käsitellään paljon tieteen luonnetta ja tieteellisen tiedon muodostumiseen liittyviä haasteita. Näitä aiheita lähestytään yksittäisten tutkimusten ja metodien esittelyn kautta. Yksittäisten näkökulmien kokoelma on liikkeessä kohti metodologiaa, jossa lähtökohtana on aineiston kunnioittava käsittely ja sijoittaminen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen että tekstuaaliseen kontekstiinsa. Tekstuaalinen konteksti itsessään on jatkuvassa prosessissa ja se reagoi kulttuurisiin ja sosiaalisiin muutoksiin historiassa. Tavoitteena on liittää yhteen tekstintutkimuksen synkroninen ja diakroninen näkökulma, mikä on varsin kunnianhimoista ja vaatii tutkijalta paljon, kuten Frog artikkelissaan huomauttaa (s. 125). Toisaalta näkökulmien yhdistäminen avaa tilaisuuden tulkita uudelleen perinneaineistoja.

Metodit, tutkimuskysymykset ja aineisto ovat tutkimuksessa jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja niitä tulee tarkastella tutkimusprosessin edetessä aina uudelleen. Metodologia ohjaa tätä prosessia, minkä vuoksi tutkijan tulisikin säilyttää tutkimuksen tavoite selkeänä kautta tutkimusprosessin. Tutkimustiedon karttuessa joudutaan tarkentamaan myös käsityksiä tarkoituksenmukaisista metodeista ja aineiston rajauksesta.

Synteesi

Aiempien tieteen paradigmojen yhdistäminen synteesiksi nousee esiin kautta kirjan. Frog esittelee selkeän käytännöllisesti Parallax Approach -metodin, jossa perinteentutkimuksen performanssikeskeinen tutkimus yhdistetään siihen sosio-historialliseen prosessiin, jonka osana yksittäinen perinteen ilmiö on. Historialliset muutokset yhteisössä heijastuvat perinteeseen ja sen muuttumiseen. Näitä historiallisia muutoksia voidaan jäljittää tekstimuotoja vertailemalla. Tavoitteena ei ole perinneaineiston alkumuodon rekonstruktio vaan perinneaineiston sijoittaminen osaksi kulttuurin yhteiskunnallista ja historiallista kehityskaarta.

Artikkelikokoelman jakso ”Function, Structure and Statistics” laajentaa perspektiiviä yksittäisistä aineistoista kohti laajempia kulttuurillisia rakenteita. Sen sijaan että perinteentutkimuksen metodologisena tavoitteena olisi paikallistaa tietyn ilmiön alkumuoto tai puhtain muoto, voidaan rakenteellisen analyysin tavoitteena pitää tietyn yksittäisen ilmiön liittämistä laajempaan kerronnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Tällöin myös variaatio ja yksittäiseen ilmiöön liittyvä innovatiivisuus jäsentyvät suhteessa kulttuurin kokonaisuuteen.

Metodologian muutos mahdollistaa vanhentuneena pidettyjen metodien ansioiden ottamisen huomioon. Mathias Nordvig käyttää Vladimir Proppin mallia kansansatujen funktioista (Propp 1968) ja soveltaa sitä skandinaavisen mytologian maailmankuvan analysointiin. Proppin funktionalistinen narratologia on kehitetty nimenomaan kertomusperinteen tutkimukseen, ja siten se tarjoaa analyysivälineitä myös nykyisen metodologian näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteen ei tarvitse olla staattisten funktioketjujen löytäminen vaan enemmänkin perinteen taustoittaminen ja esimerkiksi maailmankuvan rakenteellisten säännönmukaisuuksien löytäminen.

Dialogi

Approaching Methodology käsittelee tieteen dialogisuutta monesta näkökulmasta. Teos on syntynyt virtual workshop -menetelmää käyttäen. Internetin virtuaalitilat antavat mahdollisuuden työskennellä ajasta ja paikasta riippumatta ja siten saattaa yhteen tutkijoita eri puolilta maailmaa. Frog ja Latvala kuvaavat menetelmää varsin käytännönläheisesti (s. 58–67) ja esimerkillään rohkaisevat muitakin kokeilemaan virtuaalisia työtiloja tekstien tuottamisen foorumina. Tutkijoiden vertaiskommentointi ja työskentelytavan vuorovaikutteisuus näkyy kirjan sisäisenä sidoksisuutena. Työskentelytavan kuvaus on innostava, minkä vuoksi sen soisi näkyvän myös kirjan markkinoinnissa ja esimerkiksi takakansitekstissä.

Tieteidenvälinen dialogi laajentuu aineiston ja kontekstin väliseksi dialogiksi. Kirjan toinen osa ”Constructing Data” keskittyy aineiston keräämiseen liittyviin metodologisiin ratkaisuihin. Fokukseen nousee kysymys aineiston rajaamisesta: mihin kohtaan aineisto päättyy ja missä konteksti alkaa. Venla Sykäri nostaa esiin haastattelutilanteen ulkopuolella tapahtuvan informaation tärkeyden. Ilman vapaamuotoisempaa keskustelua aineiston tulkinta voi jäädä vaillinaiseksi. Toisenlaisen näkökulman aineistoon ja kontekstiin luo Erin Michelle Goeres, joka käsittelee saagakäsikirjoituksia. Monikerroksiset saagakäsikirjoitukset sisältävät itsessään yhden kontekstin runomuotoiselle perinteelle, jota kehystetään proosatekstein. Käsikirjoitus ei ole monoliittinen kokonaisuus vaan proosa ja runo muodostavat dialogisen tilan, jossa syntyy yksi tulkinta runojen merkityksestä ja tarkoituksesta. Saagojen kokoajat ovat aktiivisesti luoneet tätä tulkintaa ja heidän panoksensa tekstin muokkaamisessa on ollut merkittävä.

Perinnetekstien kerääjien vaikutus arkistomateriaaleihin ja vanhoihin käsikirjoituksiin on merkittävä ja heijastaa oman aikakautensa metodologiaa. Tämän valossa aineistot ovat nykynäkemyksen mukaan vajaita suhteessa oman aikansa esityskontekstiin. Toisaalta ottamalla huomioon metodologian muutos ja vaikutus aineistoon sekä tekstien kehitysprosessi historiallisena kontekstina voidaan tekstin ja kontekstin dialogista suhdetta avata ja siten nähdä aineisto puheenvuorona jatkumossa. Dialogi koskee siten sekä kerääjän suhdetta tekstiin että tekstin suhdetta tekstuaaliseen jatkumoon, jonka osana se on.

Käytäntö

Approaching Methodology sisältää läpi kirjan hyvin käytännönläheisiä kuvauksia metodeista tutkimuslomakkeen kysymysten muotoilusta aina tekstien ja kuvien tulkintaan liittyviin käytännön ongelmiin. Tämän vuoksi kirjaa voi käyttää myös metodioppaana. Ulrika Wolf-Knutsin johdanto ”The Omnipresent Method” toimii nuorelle tutkijalle rohkaisuna ja antaa konkreettisia neuvoja metodien valintaan ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Wolf-Knuts antaa käytännön ohjeita metodien kuvaamiseen tutkimuksessa ja teroittaa käsitteiden selkeän määrittelemisen tärkeyttä. Metodologinen kehys on syytä pitää mielessä ja siihen on syytä myös säännöllisesti palata, jottei takertuisi tutkimuksessaan käytännön analyysin yksityiskohtien viidakkoon.

Kolmas osa ”Culturally Sensitive Reading” sisältää artikkeleita aineiston tulkinnasta ja siitä, miten tulkintatraditiot ovat kehittyneet. Pauliina Latvalan ja Kirsi Laurénin artikkelissa avataan muistelukerronnan tutkimukseen liittyviä kysymyksiä. Muistelukerronnan tutkimuksessa ei voi käyttää samoja metodeita kuin erilaisten haastatteluaineistojen tutkimuksessa menettämättä olennaisia elementtejä aineistosta. Latvalan ja Laurénin artikkeli liittyy perinteentutkimuksen affektiiviseen käänteeseen, jossa tunteiden kuvaaminen nostetaan esiin. Aineistossa ilmaistujen tunteiden avulla voidaan tavoittaa yksittäisten tarinoiden kautta yleisiä historiallisia merkityksenmuodostusprosesseja ja siten liittää aineisto kontekstiinsa.

Katse kohti tulevaa

Approaching Methodology on mainio puheenvuoro aina ajankohtaiseen keskusteluun tutkimuksen metodeista ja perinnetieteiden metodologiasta. Artikkelikokoelma korostaa tieteen dialogisuutta: toisaalta eri tieteenalojen välistä dialogia, jossa voi saada uutta näkökulmaa oman alansa kysymyksiin, ja toisaalta tutkimuksen sisällä käytävää dialogia aineiston ja kontekstin välillä. Kontekstin käsite laajentuu yhden aikakauden kulttuurisesta kontekstista kohti tekstuaalisen kontekstin historiallista kehityskaarta.

Teoksen käytettävyyttä lisäävät sen erinomaiset hakemistot. Kirjassa on henkilö- ja asiasanahakemiston lisäksi myös tekstihakemisto kirjassa esiintyvistä pohjateksteistä sekä ristiviitehakemisto kirjan artikkelien välillä. Käytettävyyttä hieman hankaloittaa se, ettei taitossa ole lisätty sivunpäitä, joiden avulla esimerkiksi juuri kirjan lukuisien ristiviitteiden paikallistaminen sujuisi vaivattomammin.

Perinteentutkijoille teos asettaa haasteen: kuinka käytännössä toteuttaa synkronisen ja diakronisen tutkimuksen synteesiä. Ehkäpä tietotekniikan kehitys tarjoaa vastauksen suurten tekstimassojen tutkimisen ongelmiin ja yksittäisen ilmiön taustoittamiseen historiallisessa jatkumossa. Päällimmäisenä Approaching Methodology -teoksesta jää mieleen rohkeus tehdä tutkimusta ja avata uusia näkymiä tuleville tutkimuksille.

Kirjallisuus

Kuhn, Thomas S. 1994 [1962]: Tieteellisten vallankumousten rakenne. Suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House.

Propp, Vladimir 1968: Morphology of the Folktale. 2nd edition. Austin: University of Texas Press.

 

Teologian maisteri Mari Purola valmistelee väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistolle.